dissonoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English dissonate). Adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdisːonoi̯dɑˣ/, [ˈdis̠ːo̞ˌno̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Hyphenation^(key): dis‧so‧noi‧da

Verb

dissonoida

1. (music, intransitive) To dissonate

Conjugation

Inflection of dissonoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissonoin	en dissonoi	1st sing.	olen dissonoinut	en ole dissonoinut
2nd sing.		dissonoit	et dissonoi	2nd sing.	olet dissonoinut	et ole dissonoinut
3rd sing.		dissonoi	ei dissonoi	3rd sing.	on dissonoinut	ei ole dissonoinut
1st plur.		dissonoimme	emme dissonoi	1st plur.	olemme dissonoineet	emme ole dissonoineet
2nd plur.		dissonoitte	ette dissonoi	2nd plur.	olette dissonoineet	ette ole dissonoineet
3rd plur.		dissonoivat	eivät dissonoi	3rd plur.	ovat dissonoineet	eivät ole dissonoineet
passive		dissonoidaan	ei dissonoida	passive	on dissonoitu	ei ole dissonoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissonoin	en dissonoinut	1st sing.	olin dissonoinut	en ollut dissonoinut
2nd sing.		dissonoit	et dissonoinut	2nd sing.	olit dissonoinut	et ollut dissonoinut
3rd sing.		dissonoi	ei dissonoinut	3rd sing.	oli dissonoinut	ei ollut dissonoinut
1st plur.		dissonoimme	emme dissonoineet	1st plur.	olimme dissonoineet	emme olleet dissonoineet
2nd plur.		dissonoitte	ette dissonoineet	2nd plur.	olitte dissonoineet	ette olleet dissonoineet
3rd plur.		dissonoivat	eivät dissonoineet	3rd plur.	olivat dissonoineet	eivät olleet dissonoineet
passive		dissonoitiin	ei dissonoitu	passive	oli dissonoitu	ei ollut dissonoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissonoisin	en dissonoisi	1st sing.	olisin dissonoinut	en olisi dissonoinut
2nd sing.		dissonoisit	et dissonoisi	2nd sing.	olisit dissonoinut	et olisi dissonoinut
3rd sing.		dissonoisi	ei dissonoisi	3rd sing.	olisi dissonoinut	ei olisi dissonoinut
1st plur.		dissonoisimme	emme dissonoisi	1st plur.	olisimme dissonoineet	emme olisi dissonoineet
2nd plur.		dissonoisitte	ette dissonoisi	2nd plur.	olisitte dissonoineet	ette olisi dissonoineet
3rd plur.		dissonoisivat	eivät dissonoisi	3rd plur.	olisivat dissonoineet	eivät olisi dissonoineet
passive		dissonoitaisiin	ei dissonoitaisi	passive	olisi dissonoitu	ei olisi dissonoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		dissonoi	älä dissonoi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		dissonoikoon	älköön dissonoiko	3rd sing.	olkoon dissonoinut	älköön olko dissonoinut
1st plur.		dissonoikaamme	älkäämme dissonoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		dissonoikaa	älkää dissonoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		dissonoikoot	älkööt dissonoiko	3rd plur.	olkoot dissonoineet	älkööt olko dissonoineet
passive		dissonoitakoon	älköön dissonoitako	passive	olkoon dissonoitu	älköön olko dissonoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		dissonoinen	en dissonoine	1st sing.	lienen dissonoinut	en liene dissonoinut
2nd sing.		dissonoinet	et dissonoine	2nd sing.	lienet dissonoinut	et liene dissonoinut
3rd sing.		dissonoinee	ei dissonoine	3rd sing.	lienee dissonoinut	ei liene dissonoinut
1st plur.		dissonoinemme	emme dissonoine	1st plur.	lienemme dissonoineet	emme liene dissonoineet
2nd plur.		dissonoinette	ette dissonoine	2nd plur.	lienette dissonoineet	ette liene dissonoineet
3rd plur.		dissonoinevat	eivät dissonoine	3rd plur.	lienevät dissonoineet	eivät liene dissonoineet
passive		dissonoitaneen	ei dissonoitane	passive	lienee dissonoitu	ei liene dissonoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		dissonoida		present	dissonoiva	dissonoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissonoidakseni dissonoidaksemme 2nd dissonoidaksesi dissonoidaksenne 3rd dissonoidakseen dissonoidaksensa		past	dissonoinut	dissonoitu
2nd	inessive2	dissonoidessa	dissonoitaessa	agent4	dissonoima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissonoidessani dissonoidessamme 2nd dissonoidessasi dissonoidessanne 3rd dissonoidessaan dissonoidessansa		negative	dissonoimaton
	instructive	dissonoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	dissonoimassa	—
	elative	dissonoimasta	—
	illative	dissonoimaan	—
	adessive	dissonoimalla	—
	abessive	dissonoimatta	—
	instructive	dissonoiman	dissonoitaman
4th3	verbal noun	dissonoiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st dissonoimaisillani dissonoimaisillamme 2nd dissonoimaisillasi dissonoimaisillanne 3rd dissonoimaisillaan dissonoimaisillansa

Further reading

• “dissonoida”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02