diskreditoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English discredit). Adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdis.kreditoi̯dɑˣ/, [ˈdis̠.kre̞ˌdit̪o̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Hyphenation^(key): dis‧kredi‧toi‧da, disk‧re‧di‧toi‧da

Verb

diskreditoida

1. (transitive) to discredit

Conjugation

Inflection of diskreditoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diskreditoin	en diskreditoi	1st sing.	olen diskreditoinut	en ole diskreditoinut
2nd sing.		diskreditoit	et diskreditoi	2nd sing.	olet diskreditoinut	et ole diskreditoinut
3rd sing.		diskreditoi	ei diskreditoi	3rd sing.	on diskreditoinut	ei ole diskreditoinut
1st plur.		diskreditoimme	emme diskreditoi	1st plur.	olemme diskreditoineet	emme ole diskreditoineet
2nd plur.		diskreditoitte	ette diskreditoi	2nd plur.	olette diskreditoineet	ette ole diskreditoineet
3rd plur.		diskreditoivat	eivät diskreditoi	3rd plur.	ovat diskreditoineet	eivät ole diskreditoineet
passive		diskreditoidaan	ei diskreditoida	passive	on diskreditoitu	ei ole diskreditoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diskreditoin	en diskreditoinut	1st sing.	olin diskreditoinut	en ollut diskreditoinut
2nd sing.		diskreditoit	et diskreditoinut	2nd sing.	olit diskreditoinut	et ollut diskreditoinut
3rd sing.		diskreditoi	ei diskreditoinut	3rd sing.	oli diskreditoinut	ei ollut diskreditoinut
1st plur.		diskreditoimme	emme diskreditoineet	1st plur.	olimme diskreditoineet	emme olleet diskreditoineet
2nd plur.		diskreditoitte	ette diskreditoineet	2nd plur.	olitte diskreditoineet	ette olleet diskreditoineet
3rd plur.		diskreditoivat	eivät diskreditoineet	3rd plur.	olivat diskreditoineet	eivät olleet diskreditoineet
passive		diskreditoitiin	ei diskreditoitu	passive	oli diskreditoitu	ei ollut diskreditoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diskreditoisin	en diskreditoisi	1st sing.	olisin diskreditoinut	en olisi diskreditoinut
2nd sing.		diskreditoisit	et diskreditoisi	2nd sing.	olisit diskreditoinut	et olisi diskreditoinut
3rd sing.		diskreditoisi	ei diskreditoisi	3rd sing.	olisi diskreditoinut	ei olisi diskreditoinut
1st plur.		diskreditoisimme	emme diskreditoisi	1st plur.	olisimme diskreditoineet	emme olisi diskreditoineet
2nd plur.		diskreditoisitte	ette diskreditoisi	2nd plur.	olisitte diskreditoineet	ette olisi diskreditoineet
3rd plur.		diskreditoisivat	eivät diskreditoisi	3rd plur.	olisivat diskreditoineet	eivät olisi diskreditoineet
passive		diskreditoitaisiin	ei diskreditoitaisi	passive	olisi diskreditoitu	ei olisi diskreditoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		diskreditoi	älä diskreditoi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		diskreditoikoon	älköön diskreditoiko	3rd sing.	olkoon diskreditoinut	älköön olko diskreditoinut
1st plur.		diskreditoikaamme	älkäämme diskreditoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		diskreditoikaa	älkää diskreditoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		diskreditoikoot	älkööt diskreditoiko	3rd plur.	olkoot diskreditoineet	älkööt olko diskreditoineet
passive		diskreditoitakoon	älköön diskreditoitako	passive	olkoon diskreditoitu	älköön olko diskreditoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		diskreditoinen	en diskreditoine	1st sing.	lienen diskreditoinut	en liene diskreditoinut
2nd sing.		diskreditoinet	et diskreditoine	2nd sing.	lienet diskreditoinut	et liene diskreditoinut
3rd sing.		diskreditoinee	ei diskreditoine	3rd sing.	lienee diskreditoinut	ei liene diskreditoinut
1st plur.		diskreditoinemme	emme diskreditoine	1st plur.	lienemme diskreditoineet	emme liene diskreditoineet
2nd plur.		diskreditoinette	ette diskreditoine	2nd plur.	lienette diskreditoineet	ette liene diskreditoineet
3rd plur.		diskreditoinevat	eivät diskreditoine	3rd plur.	lienevät diskreditoineet	eivät liene diskreditoineet
passive		diskreditoitaneen	ei diskreditoitane	passive	lienee diskreditoitu	ei liene diskreditoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		diskreditoida		present	diskreditoiva	diskreditoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st diskreditoidakseni diskreditoidaksemme 2nd diskreditoidaksesi diskreditoidaksenne 3rd diskreditoidakseen diskreditoidaksensa		past	diskreditoinut	diskreditoitu
2nd	inessive2	diskreditoidessa	diskreditoitaessa	agent4	diskreditoima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st diskreditoidessani diskreditoidessamme 2nd diskreditoidessasi diskreditoidessanne 3rd diskreditoidessaan diskreditoidessansa		negative	diskreditoimaton
	instructive	diskreditoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	diskreditoimassa	—
	elative	diskreditoimasta	—
	illative	diskreditoimaan	—
	adessive	diskreditoimalla	—
	abessive	diskreditoimatta	—
	instructive	diskreditoiman	diskreditoitaman
4th3	verbal noun	diskreditoiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st diskreditoimaisillani diskreditoimaisillamme 2nd diskreditoimaisillasi diskreditoimaisillanne 3rd diskreditoimaisillaan diskreditoimaisillansa

Derived terms

• diskreditointi