differentioitua

Finnish

Etymology 1

From differentioida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdifːerentioi̯tuɑˣ/, [ˈdifːe̞ˌre̞n̪t̪iˌo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): dif‧fe‧ren‧ti‧oi‧tua

Verb

differentioitua

1. (intransitive) To be differentiated.

Conjugation

Inflection of differentioitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		differentioidun	en differentioidu	1st sing.	olen differentioitunut	en ole differentioitunut
2nd sing.		differentioidut	et differentioidu	2nd sing.	olet differentioitunut	et ole differentioitunut
3rd sing.		differentioituu	ei differentioidu	3rd sing.	on differentioitunut	ei ole differentioitunut
1st plur.		differentioidumme	emme differentioidu	1st plur.	olemme differentioituneet	emme ole differentioituneet
2nd plur.		differentioidutte	ette differentioidu	2nd plur.	olette differentioituneet	ette ole differentioituneet
3rd plur.		differentioituvat	eivät differentioidu	3rd plur.	ovat differentioituneet	eivät ole differentioituneet
passive		differentioidutaan	ei differentioiduta	passive	on differentioiduttu	ei ole differentioiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		differentioiduin	en differentioitunut	1st sing.	olin differentioitunut	en ollut differentioitunut
2nd sing.		differentioiduit	et differentioitunut	2nd sing.	olit differentioitunut	et ollut differentioitunut
3rd sing.		differentioitui	ei differentioitunut	3rd sing.	oli differentioitunut	ei ollut differentioitunut
1st plur.		differentioiduimme	emme differentioituneet	1st plur.	olimme differentioituneet	emme olleet differentioituneet
2nd plur.		differentioiduitte	ette differentioituneet	2nd plur.	olitte differentioituneet	ette olleet differentioituneet
3rd plur.		differentioituivat	eivät differentioituneet	3rd plur.	olivat differentioituneet	eivät olleet differentioituneet
passive		differentioiduttiin	ei differentioiduttu	passive	oli differentioiduttu	ei ollut differentioiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		differentioituisin	en differentioituisi	1st sing.	olisin differentioitunut	en olisi differentioitunut
2nd sing.		differentioituisit	et differentioituisi	2nd sing.	olisit differentioitunut	et olisi differentioitunut
3rd sing.		differentioituisi	ei differentioituisi	3rd sing.	olisi differentioitunut	ei olisi differentioitunut
1st plur.		differentioituisimme	emme differentioituisi	1st plur.	olisimme differentioituneet	emme olisi differentioituneet
2nd plur.		differentioituisitte	ette differentioituisi	2nd plur.	olisitte differentioituneet	ette olisi differentioituneet
3rd plur.		differentioituisivat	eivät differentioituisi	3rd plur.	olisivat differentioituneet	eivät olisi differentioituneet
passive		differentioiduttaisiin	ei differentioiduttaisi	passive	olisi differentioiduttu	ei olisi differentioiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		differentioidu	älä differentioidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		differentioitukoon	älköön differentioituko	3rd sing.	olkoon differentioitunut	älköön olko differentioitunut
1st plur.		differentioitukaamme	älkäämme differentioituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		differentioitukaa	älkää differentioituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		differentioitukoot	älkööt differentioituko	3rd plur.	olkoot differentioituneet	älkööt olko differentioituneet
passive		differentioiduttakoon	älköön differentioiduttako	passive	olkoon differentioiduttu	älköön olko differentioiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		differentioitunen	en differentioitune	1st sing.	lienen differentioitunut	en liene differentioitunut
2nd sing.		differentioitunet	et differentioitune	2nd sing.	lienet differentioitunut	et liene differentioitunut
3rd sing.		differentioitunee	ei differentioitune	3rd sing.	lienee differentioitunut	ei liene differentioitunut
1st plur.		differentioitunemme	emme differentioitune	1st plur.	lienemme differentioituneet	emme liene differentioituneet
2nd plur.		differentioitunette	ette differentioitune	2nd plur.	lienette differentioituneet	ette liene differentioituneet
3rd plur.		differentioitunevat	eivät differentioitune	3rd plur.	lienevät differentioituneet	eivät liene differentioituneet
passive		differentioiduttaneen	ei differentioiduttane	passive	lienee differentioiduttu	ei liene differentioiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		differentioitua		present	differentioituva	differentioiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st differentioituakseni differentioituaksemme 2nd differentioituaksesi differentioituaksenne 3rd differentioituakseen differentioituaksensa		past	differentioitunut	differentioiduttu
2nd	inessive2	differentioituessa	differentioiduttaessa	agent4	differentioituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st differentioituessani differentioituessamme 2nd differentioituessasi differentioituessanne 3rd differentioituessaan differentioituessansa		negative	differentioitumaton
	instructive	differentioituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	differentioitumassa	—
	elative	differentioitumasta	—
	illative	differentioitumaan	—
	adessive	differentioitumalla	—
	abessive	differentioitumatta	—
	instructive	differentioituman	differentioiduttaman
4th3	verbal noun	differentioituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st differentioitumaisillani differentioitumaisillamme 2nd differentioitumaisillasi differentioitumaisillanne 3rd differentioitumaisillaan differentioitumaisillansa

Derived terms

• differentioituminen

 

Further reading

• “differentioitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdifːerentioi̯tuɑ/, [ˈdifːe̞ˌre̞n̪t̪iˌo̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): dif‧fe‧ren‧ti‧oi‧tua

Verb

differentioitua

1. partitive singular of differentioitu