deklinoida

Finnish

Etymology

Internationalism (see English decline), ultimately from Latin declīnō and adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈde.klinoi̯dɑˣ/, [ˈde̞.kliˌno̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Hyphenation^(key): de‧klinoi‧da, dek‧li‧noi‧da

Verb

deklinoida

1. (grammar) to decline (to inflect for case, number or gender)

Conjugation

Inflection of deklinoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklinoin	en deklinoi	1st sing.	olen deklinoinut	en ole deklinoinut
2nd sing.		deklinoit	et deklinoi	2nd sing.	olet deklinoinut	et ole deklinoinut
3rd sing.		deklinoi	ei deklinoi	3rd sing.	on deklinoinut	ei ole deklinoinut
1st plur.		deklinoimme	emme deklinoi	1st plur.	olemme deklinoineet	emme ole deklinoineet
2nd plur.		deklinoitte	ette deklinoi	2nd plur.	olette deklinoineet	ette ole deklinoineet
3rd plur.		deklinoivat	eivät deklinoi	3rd plur.	ovat deklinoineet	eivät ole deklinoineet
passive		deklinoidaan	ei deklinoida	passive	on deklinoitu	ei ole deklinoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklinoin	en deklinoinut	1st sing.	olin deklinoinut	en ollut deklinoinut
2nd sing.		deklinoit	et deklinoinut	2nd sing.	olit deklinoinut	et ollut deklinoinut
3rd sing.		deklinoi	ei deklinoinut	3rd sing.	oli deklinoinut	ei ollut deklinoinut
1st plur.		deklinoimme	emme deklinoineet	1st plur.	olimme deklinoineet	emme olleet deklinoineet
2nd plur.		deklinoitte	ette deklinoineet	2nd plur.	olitte deklinoineet	ette olleet deklinoineet
3rd plur.		deklinoivat	eivät deklinoineet	3rd plur.	olivat deklinoineet	eivät olleet deklinoineet
passive		deklinoitiin	ei deklinoitu	passive	oli deklinoitu	ei ollut deklinoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklinoisin	en deklinoisi	1st sing.	olisin deklinoinut	en olisi deklinoinut
2nd sing.		deklinoisit	et deklinoisi	2nd sing.	olisit deklinoinut	et olisi deklinoinut
3rd sing.		deklinoisi	ei deklinoisi	3rd sing.	olisi deklinoinut	ei olisi deklinoinut
1st plur.		deklinoisimme	emme deklinoisi	1st plur.	olisimme deklinoineet	emme olisi deklinoineet
2nd plur.		deklinoisitte	ette deklinoisi	2nd plur.	olisitte deklinoineet	ette olisi deklinoineet
3rd plur.		deklinoisivat	eivät deklinoisi	3rd plur.	olisivat deklinoineet	eivät olisi deklinoineet
passive		deklinoitaisiin	ei deklinoitaisi	passive	olisi deklinoitu	ei olisi deklinoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		deklinoi	älä deklinoi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		deklinoikoon	älköön deklinoiko	3rd sing.	olkoon deklinoinut	älköön olko deklinoinut
1st plur.		deklinoikaamme	älkäämme deklinoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		deklinoikaa	älkää deklinoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		deklinoikoot	älkööt deklinoiko	3rd plur.	olkoot deklinoineet	älkööt olko deklinoineet
passive		deklinoitakoon	älköön deklinoitako	passive	olkoon deklinoitu	älköön olko deklinoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		deklinoinen	en deklinoine	1st sing.	lienen deklinoinut	en liene deklinoinut
2nd sing.		deklinoinet	et deklinoine	2nd sing.	lienet deklinoinut	et liene deklinoinut
3rd sing.		deklinoinee	ei deklinoine	3rd sing.	lienee deklinoinut	ei liene deklinoinut
1st plur.		deklinoinemme	emme deklinoine	1st plur.	lienemme deklinoineet	emme liene deklinoineet
2nd plur.		deklinoinette	ette deklinoine	2nd plur.	lienette deklinoineet	ette liene deklinoineet
3rd plur.		deklinoinevat	eivät deklinoine	3rd plur.	lienevät deklinoineet	eivät liene deklinoineet
passive		deklinoitaneen	ei deklinoitane	passive	lienee deklinoitu	ei liene deklinoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		deklinoida		present	deklinoiva	deklinoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklinoidakseni deklinoidaksemme 2nd deklinoidaksesi deklinoidaksenne 3rd deklinoidakseen deklinoidaksensa		past	deklinoinut	deklinoitu
2nd	inessive2	deklinoidessa	deklinoitaessa	agent4	deklinoima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklinoidessani deklinoidessamme 2nd deklinoidessasi deklinoidessanne 3rd deklinoidessaan deklinoidessansa		negative	deklinoimaton
	instructive	deklinoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	deklinoimassa	—
	elative	deklinoimasta	—
	illative	deklinoimaan	—
	adessive	deklinoimalla	—
	abessive	deklinoimatta	—
	instructive	deklinoiman	deklinoitaman
4th3	verbal noun	deklinoiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st deklinoimaisillani deklinoimaisillamme 2nd deklinoimaisillasi deklinoimaisillanne 3rd deklinoimaisillaan deklinoimaisillansa

Synonyms

• taivuttaa

Derived terms

• deklinointi