arvuuttaa

Finnish

Etymology

arvata (“to guess”) +‎ -uuttaa (causative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋuːtːɑːˣ/, [ˈɑ̝rʋuːt̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋuːtːɑː
• Hyphenation^(key): ar‧vuut‧taa

Verb

arvuuttaa

1. to quiz (to make somebody guess, to ask questions to which another person has to guess the right answer, as in a guessing game)

Conjugation

Inflection of arvuuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvuutan	en arvuuta	1st sing.	olen arvuuttanut	en ole arvuuttanut
2nd sing.		arvuutat	et arvuuta	2nd sing.	olet arvuuttanut	et ole arvuuttanut
3rd sing.		arvuuttaa	ei arvuuta	3rd sing.	on arvuuttanut	ei ole arvuuttanut
1st plur.		arvuutamme	emme arvuuta	1st plur.	olemme arvuuttaneet	emme ole arvuuttaneet
2nd plur.		arvuutatte	ette arvuuta	2nd plur.	olette arvuuttaneet	ette ole arvuuttaneet
3rd plur.		arvuuttavat	eivät arvuuta	3rd plur.	ovat arvuuttaneet	eivät ole arvuuttaneet
passive		arvuutetaan	ei arvuuteta	passive	on arvuutettu	ei ole arvuutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvuutin	en arvuuttanut	1st sing.	olin arvuuttanut	en ollut arvuuttanut
2nd sing.		arvuutit	et arvuuttanut	2nd sing.	olit arvuuttanut	et ollut arvuuttanut
3rd sing.		arvuutti	ei arvuuttanut	3rd sing.	oli arvuuttanut	ei ollut arvuuttanut
1st plur.		arvuutimme	emme arvuuttaneet	1st plur.	olimme arvuuttaneet	emme olleet arvuuttaneet
2nd plur.		arvuutitte	ette arvuuttaneet	2nd plur.	olitte arvuuttaneet	ette olleet arvuuttaneet
3rd plur.		arvuuttivat	eivät arvuuttaneet	3rd plur.	olivat arvuuttaneet	eivät olleet arvuuttaneet
passive		arvuutettiin	ei arvuutettu	passive	oli arvuutettu	ei ollut arvuutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvuuttaisin	en arvuuttaisi	1st sing.	olisin arvuuttanut	en olisi arvuuttanut
2nd sing.		arvuuttaisit	et arvuuttaisi	2nd sing.	olisit arvuuttanut	et olisi arvuuttanut
3rd sing.		arvuuttaisi	ei arvuuttaisi	3rd sing.	olisi arvuuttanut	ei olisi arvuuttanut
1st plur.		arvuuttaisimme	emme arvuuttaisi	1st plur.	olisimme arvuuttaneet	emme olisi arvuuttaneet
2nd plur.		arvuuttaisitte	ette arvuuttaisi	2nd plur.	olisitte arvuuttaneet	ette olisi arvuuttaneet
3rd plur.		arvuuttaisivat	eivät arvuuttaisi	3rd plur.	olisivat arvuuttaneet	eivät olisi arvuuttaneet
passive		arvuutettaisiin	ei arvuutettaisi	passive	olisi arvuutettu	ei olisi arvuutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvuuta	älä arvuuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvuuttakoon	älköön arvuuttako	3rd sing.	olkoon arvuuttanut	älköön olko arvuuttanut
1st plur.		arvuuttakaamme	älkäämme arvuuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvuuttakaa	älkää arvuuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvuuttakoot	älkööt arvuuttako	3rd plur.	olkoot arvuuttaneet	älkööt olko arvuuttaneet
passive		arvuutettakoon	älköön arvuutettako	passive	olkoon arvuutettu	älköön olko arvuutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvuuttanen	en arvuuttane	1st sing.	lienen arvuuttanut	en liene arvuuttanut
2nd sing.		arvuuttanet	et arvuuttane	2nd sing.	lienet arvuuttanut	et liene arvuuttanut
3rd sing.		arvuuttanee	ei arvuuttane	3rd sing.	lienee arvuuttanut	ei liene arvuuttanut
1st plur.		arvuuttanemme	emme arvuuttane	1st plur.	lienemme arvuuttaneet	emme liene arvuuttaneet
2nd plur.		arvuuttanette	ette arvuuttane	2nd plur.	lienette arvuuttaneet	ette liene arvuuttaneet
3rd plur.		arvuuttanevat	eivät arvuuttane	3rd plur.	lienevät arvuuttaneet	eivät liene arvuuttaneet
passive		arvuutettaneen	ei arvuutettane	passive	lienee arvuutettu	ei liene arvuutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvuuttaa		present	arvuuttava	arvuutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvuuttaakseni arvuuttaaksemme 2nd arvuuttaaksesi arvuuttaaksenne 3rd arvuuttaakseen arvuuttaaksensa		past	arvuuttanut	arvuutettu
2nd	inessive2	arvuuttaessa	arvuutettaessa	agent4	arvuuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvuuttaessani arvuuttaessamme 2nd arvuuttaessasi arvuuttaessanne 3rd arvuuttaessaan arvuuttaessansa		negative	arvuuttamaton
	instructive	arvuuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form arvuuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	arvuuttamassa	—
	elative	arvuuttamasta	—
	illative	arvuuttamaan	—
	adessive	arvuuttamalla	—
	abessive	arvuuttamatta	—
	instructive	arvuuttaman	arvuutettaman
4th3	verbal noun	arvuuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvuuttamaisillani arvuuttamaisillamme 2nd arvuuttamaisillasi arvuuttamaisillanne 3rd arvuuttamaisillaan arvuuttamaisillansa

Derived terms

• arvuutella

 

Further reading

• “arvuuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• avaruutta