arvettua

Finnish

Etymology

arpi +‎ -ttua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋetːuɑˣ/, [ˈɑ̝rʋe̞t̪̚ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): ar‧vet‧tua

Verb

arvettua

1. (intransitive) To scab.

Conjugation

Inflection of arvettua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvetun	en arvetu	1st sing.	olen arvettunut	en ole arvettunut
2nd sing.		arvetut	et arvetu	2nd sing.	olet arvettunut	et ole arvettunut
3rd sing.		arvettuu	ei arvetu	3rd sing.	on arvettunut	ei ole arvettunut
1st plur.		arvetumme	emme arvetu	1st plur.	olemme arvettuneet	emme ole arvettuneet
2nd plur.		arvetutte	ette arvetu	2nd plur.	olette arvettuneet	ette ole arvettuneet
3rd plur.		arvettuvat	eivät arvetu	3rd plur.	ovat arvettuneet	eivät ole arvettuneet
passive		arvetutaan	ei arvetuta	passive	on arvetuttu	ei ole arvetuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvetuin	en arvettunut	1st sing.	olin arvettunut	en ollut arvettunut
2nd sing.		arvetuit	et arvettunut	2nd sing.	olit arvettunut	et ollut arvettunut
3rd sing.		arvettui	ei arvettunut	3rd sing.	oli arvettunut	ei ollut arvettunut
1st plur.		arvetuimme	emme arvettuneet	1st plur.	olimme arvettuneet	emme olleet arvettuneet
2nd plur.		arvetuitte	ette arvettuneet	2nd plur.	olitte arvettuneet	ette olleet arvettuneet
3rd plur.		arvettuivat	eivät arvettuneet	3rd plur.	olivat arvettuneet	eivät olleet arvettuneet
passive		arvetuttiin	ei arvetuttu	passive	oli arvetuttu	ei ollut arvetuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvettuisin	en arvettuisi	1st sing.	olisin arvettunut	en olisi arvettunut
2nd sing.		arvettuisit	et arvettuisi	2nd sing.	olisit arvettunut	et olisi arvettunut
3rd sing.		arvettuisi	ei arvettuisi	3rd sing.	olisi arvettunut	ei olisi arvettunut
1st plur.		arvettuisimme	emme arvettuisi	1st plur.	olisimme arvettuneet	emme olisi arvettuneet
2nd plur.		arvettuisitte	ette arvettuisi	2nd plur.	olisitte arvettuneet	ette olisi arvettuneet
3rd plur.		arvettuisivat	eivät arvettuisi	3rd plur.	olisivat arvettuneet	eivät olisi arvettuneet
passive		arvetuttaisiin	ei arvetuttaisi	passive	olisi arvetuttu	ei olisi arvetuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvetu	älä arvetu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvettukoon	älköön arvettuko	3rd sing.	olkoon arvettunut	älköön olko arvettunut
1st plur.		arvettukaamme	älkäämme arvettuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvettukaa	älkää arvettuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvettukoot	älkööt arvettuko	3rd plur.	olkoot arvettuneet	älkööt olko arvettuneet
passive		arvetuttakoon	älköön arvetuttako	passive	olkoon arvetuttu	älköön olko arvetuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvettunen	en arvettune	1st sing.	lienen arvettunut	en liene arvettunut
2nd sing.		arvettunet	et arvettune	2nd sing.	lienet arvettunut	et liene arvettunut
3rd sing.		arvettunee	ei arvettune	3rd sing.	lienee arvettunut	ei liene arvettunut
1st plur.		arvettunemme	emme arvettune	1st plur.	lienemme arvettuneet	emme liene arvettuneet
2nd plur.		arvettunette	ette arvettune	2nd plur.	lienette arvettuneet	ette liene arvettuneet
3rd plur.		arvettunevat	eivät arvettune	3rd plur.	lienevät arvettuneet	eivät liene arvettuneet
passive		arvetuttaneen	ei arvetuttane	passive	lienee arvetuttu	ei liene arvetuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvettua		present	arvettuva	arvetuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvettuakseni arvettuaksemme 2nd arvettuaksesi arvettuaksenne 3rd arvettuakseen arvettuaksensa		past	arvettunut	arvetuttu
2nd	inessive2	arvettuessa	arvetuttaessa	agent4	arvettuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvettuessani arvettuessamme 2nd arvettuessasi arvettuessanne 3rd arvettuessaan arvettuessansa		negative	arvettumaton
	instructive	arvettuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	arvettumassa	—
	elative	arvettumasta	—
	illative	arvettumaan	—
	adessive	arvettumalla	—
	abessive	arvettumatta	—
	instructive	arvettuman	arvetuttaman
4th3	verbal noun	arvettuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvettumaisillani arvettumaisillamme 2nd arvettumaisillasi arvettumaisillanne 3rd arvettumaisillaan arvettumaisillansa

Derived terms

• arvettuminen

 

Related terms

• arpi

Further reading

• “arvettua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• arvetuta, teratavu