Jump to content

allokoiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

allokoida +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑlːokoi̯minen/, [ˈɑ̝lːo̞ˌko̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Hyphenation(key): al‧lo‧koi‧mi‧nen

Noun

[edit]

allokoiminen

  1. verbal noun of allokoida
    1. allocating

Declension

[edit]
Inflection of allokoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative allokoiminen allokoimiset
genitive allokoimisen allokoimisten
allokoimisien
partitive allokoimista allokoimisia
illative allokoimiseen allokoimisiin
singular plural
nominative allokoiminen allokoimiset
accusative nom. allokoiminen allokoimiset
gen. allokoimisen
genitive allokoimisen allokoimisten
allokoimisien
partitive allokoimista allokoimisia
inessive allokoimisessa allokoimisissa
elative allokoimisesta allokoimisista
illative allokoimiseen allokoimisiin
adessive allokoimisella allokoimisilla
ablative allokoimiselta allokoimisilta
allative allokoimiselle allokoimisille
essive allokoimisena allokoimisina
translative allokoimiseksi allokoimisiksi
abessive allokoimisetta allokoimisitta
instructive allokoimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of allokoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)