aino

See also: Aino, aïno, and AINO

Esperanto

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• IPA^(key): [aˈino]
• Rhymes: -ino
• Hyphenation: a‧i‧no

Noun

aino (accusative singular ainon, plural ainoj, accusative plural ainojn)

1. Ainu (one of the Ainu people of northern Japan)

Related terms

• aina (“Ainu”, adjective)

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯no/, [ˈɑ̝i̯no̞]
• Rhymes: -ɑino
• Hyphenation^(key): ai‧no

Etymology 1

Noun

aino

1. Alternative form of ainu (“Ainu”)

Declension

Inflection of aino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		aino	ainot
genitive		ainon	ainojen
partitive		ainoa	ainoja
illative		ainoon	ainoihin
		singular	plural
nominative		aino	ainot
accusative	nom.	aino	ainot
	gen.	ainon
genitive		ainon	ainojen
partitive		ainoa	ainoja
inessive		ainossa	ainoissa
elative		ainosta	ainoista
illative		ainoon	ainoihin
adessive		ainolla	ainoilla
ablative		ainolta	ainoilta
allative		ainolle	ainoille
essive		ainona	ainoina
translative		ainoksi	ainoiksi
abessive		ainotta	ainoitta
instructive		—	ainoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aino (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ainoni ainoni accusative nom. ainoni ainoni gen. ainoni genitive ainoni ainojeni partitive ainoani ainojani inessive ainossani ainoissani elative ainostani ainoistani illative ainooni ainoihini adessive ainollani ainoillani ablative ainoltani ainoiltani allative ainolleni ainoilleni essive ainonani ainoinani translative ainokseni ainoikseni abessive ainottani ainoittani instructive — — comitative — ainoineni second-person singular possessor singular plural nominative ainosi ainosi accusative nom. ainosi ainosi gen. ainosi genitive ainosi ainojesi partitive ainoasi ainojasi inessive ainossasi ainoissasi elative ainostasi ainoistasi illative ainoosi ainoihisi adessive ainollasi ainoillasi ablative ainoltasi ainoiltasi allative ainollesi ainoillesi essive ainonasi ainoinasi translative ainoksesi ainoiksesi abessive ainottasi ainoittasi instructive — — comitative — ainoinesi first-person plural possessor singular plural nominative ainomme ainomme accusative nom. ainomme ainomme gen. ainomme genitive ainomme ainojemme partitive ainoamme ainojamme inessive ainossamme ainoissamme elative ainostamme ainoistamme illative ainoomme ainoihimme adessive ainollamme ainoillamme ablative ainoltamme ainoiltamme allative ainollemme ainoillemme essive ainonamme ainoinamme translative ainoksemme ainoiksemme abessive ainottamme ainoittamme instructive — — comitative — ainoinemme second-person plural possessor singular plural nominative ainonne ainonne accusative nom. ainonne ainonne gen. ainonne genitive ainonne ainojenne partitive ainoanne ainojanne inessive ainossanne ainoissanne elative ainostanne ainoistanne illative ainoonne ainoihinne adessive ainollanne ainoillanne ablative ainoltanne ainoiltanne allative ainollenne ainoillenne essive ainonanne ainoinanne translative ainoksenne ainoiksenne abessive ainottanne ainoittanne instructive — — comitative — ainoinenne third-person possessor singular plural nominative ainonsa ainonsa accusative nom. ainonsa ainonsa gen. ainonsa genitive ainonsa ainojensa partitive ainoaan ainoansa ainojaan ainojansa inessive ainossaan ainossansa ainoissaan ainoissansa elative ainostaan ainostansa ainoistaan ainoistansa illative ainoonsa ainoihinsa adessive ainollaan ainollansa ainoillaan ainoillansa ablative ainoltaan ainoltansa ainoiltaan ainoiltansa allative ainolleen ainollensa ainoilleen ainoillensa essive ainonaan ainonansa ainoinaan ainoinansa translative ainokseen ainoksensa ainoikseen ainoiksensa abessive ainottaan ainottansa ainoittaan ainoittansa instructive — — comitative — ainoineen ainoinensa

Further reading

• “aino”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Variant of ainoa.

Adjective

aino (not comparable, indeclinable, only used attributively) (archaic, poetic)

1. only, sole
   • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 12:25-28:

     Ahti poika, aino poika, / Itse lieto Lemminkäinen, / Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / Tuosta viikoksi vihastui.

     Ahti lad, the only son, / He himself, lithe Lemminkäinen, / Was dumbfounded and so angry / That for long he brooded on it.

Anagrams

• aion, anoi

Portuguese

Alternative forms

• ainu

Pronunciation

 

• (Brazil) IPA^(key): /ˈaj.nu/ [ˈaɪ̯.nu]

• (Brazil) IPA^(key): /ˈaj.nu/ [ˈaɪ̯.nu]
  • (Southern Brazil) IPA^(key): /ˈaj.no/ [ˈaɪ̯.no]

• (Portugal) IPA^(key): /ˈaj.nu/

• Hyphenation: ai‧no

Adjective

aino (feminine aina, masculine plural ainos, feminine plural ainas)

1. Ainu (pertaining to ethnic group or language)

Noun

aino m (uncountable)

1. Ainu (language)