aikakautinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

aikakausi +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑˌkɑu̯tinen/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝ˌkɑ̝u̯t̪ine̞n]
  • Rhymes: -ɑutinen
  • Hyphenation(key): aika‧kauti‧nen

Adjective

[edit]

aikakautinen

  1. periodic (referring to a period or periods)

Declension

[edit]
Inflection of aikakautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aikakautinen aikakautiset
genitive aikakautisen aikakautisten
aikakautisien
partitive aikakautista aikakautisia
illative aikakautiseen aikakautisiin
singular plural
nominative aikakautinen aikakautiset
accusative nom. aikakautinen aikakautiset
gen. aikakautisen
genitive aikakautisen aikakautisten
aikakautisien
partitive aikakautista aikakautisia
inessive aikakautisessa aikakautisissa
elative aikakautisesta aikakautisista
illative aikakautiseen aikakautisiin
adessive aikakautisella aikakautisilla
ablative aikakautiselta aikakautisilta
allative aikakautiselle aikakautisille
essive aikakautisena aikakautisina
translative aikakautiseksi aikakautisiksi
abessive aikakautisetta aikakautisitta
instructive aikakautisin
comitative aikakautisine
Possessive forms of aikakautinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.