Jump to content

Määri

From Wiktionary, the free dictionary
See also: maari and määri

Alemannic German

[edit]

Etymology

[edit]

From Middle High German mære, from Old High German māri, from Proto-Germanic *mērijaz. Cognate with German Mär (fairytale), obsolete English mere (famous), Icelandic mærð (flattery, praise), Irish mór (big, great).

Noun

[edit]

Määri n

  1. (Uri) fairy tale

Synonyms

[edit]

References

[edit]

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From German Mähren.

Pronunciation

[edit]

Proper noun

[edit]

Määri

  1. Moravia (region in Czechia)

Declension

[edit]
Inflection of Määri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Määri
genitive Määrin
partitive Määriä
illative Määriin
singular plural
nominative Määri
accusative nom. Määri
gen. Määrin
genitive Määrin
partitive Määriä
inessive Määrissä
elative Määristä
illative Määriin
adessive Määrillä
ablative Määriltä
allative Määrille
essive Määrinä
translative Määriksi
abessive Määrittä
instructive
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Määri (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Määrini
accusative nom. Määrini
gen. Määrini
genitive Määrini
partitive Määriäni
inessive Määrissäni
elative Määristäni
illative Määriini
adessive Määrilläni
ablative Määriltäni
allative Määrilleni
essive Määrinäni
translative Määrikseni
abessive Määrittäni
instructive
comitative
second-person singular possessor
singular plural
nominative Määrisi
accusative nom. Määrisi
gen. Määrisi
genitive Määrisi
partitive Määriäsi
inessive Määrissäsi
elative Määristäsi
illative Määriisi
adessive Määrilläsi
ablative Määriltäsi
allative Määrillesi
essive Määrinäsi
translative Määriksesi
abessive Määrittäsi
instructive
comitative
first-person plural possessor
singular plural
nominative Määrimme
accusative nom. Määrimme
gen. Määrimme
genitive Määrimme
partitive Määriämme
inessive Määrissämme
elative Määristämme
illative Määriimme
adessive Määrillämme
ablative Määriltämme
allative Määrillemme
essive Määrinämme
translative Määriksemme
abessive Määrittämme
instructive
comitative
second-person plural possessor
singular plural
nominative Määrinne
accusative nom. Määrinne
gen. Määrinne
genitive Määrinne
partitive Määriänne
inessive Määrissänne
elative Määristänne
illative Määriinne
adessive Määrillänne
ablative Määriltänne
allative Määrillenne
essive Määrinänne
translative Määriksenne
abessive Määrittänne
instructive
comitative
third-person possessor
singular plural
nominative Määrinsä
accusative nom. Määrinsä
gen. Määrinsä
genitive Määrinsä
partitive Määriään
Määriänsä
inessive Määrissään
Määrissänsä
elative Määristään
Määristänsä
illative Määriinsä
adessive Määrillään
Määrillänsä
ablative Määriltään
Määriltänsä
allative Määrilleen
Määrillensä
essive Määrinään
Määrinänsä
translative Määrikseen
Määriksensä
abessive Määrittään
Määrittänsä
instructive
comitative

Derived terms

[edit]