Jump to content

ärjyntä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ärjyä +‎ -ntä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈærjyntæ/, [ˈærjyn̪t̪æ]
  • Rhymes: -ærjyntæ
  • Hyphenation(key): är‧jyn‧tä

Noun

[edit]

ärjyntä

  1. roar, bellow

Declension

[edit]
Inflection of ärjyntä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative ärjyntä ärjynnät
genitive ärjynnän ärjyntöjen
partitive ärjyntää ärjyntöjä
illative ärjyntään ärjyntöihin
singular plural
nominative ärjyntä ärjynnät
accusative nom. ärjyntä ärjynnät
gen. ärjynnän
genitive ärjynnän ärjyntöjen
ärjyntäin rare
partitive ärjyntää ärjyntöjä
inessive ärjynnässä ärjynnöissä
elative ärjynnästä ärjynnöistä
illative ärjyntään ärjyntöihin
adessive ärjynnällä ärjynnöillä
ablative ärjynnältä ärjynnöiltä
allative ärjynnälle ärjynnöille
essive ärjyntänä ärjyntöinä
translative ärjynnäksi ärjynnöiksi
abessive ärjynnättä ärjynnöittä
instructive ärjynnöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ärjyntä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)

Further reading

[edit]