äänikeeli
Ingrian
[edit]Etymology
[edit]From ääni (“sound”) + keeli (“language”).
Pronunciation
[edit]- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈæːniˌkeːli/, [ˈæːnĭˌkeːlʲ]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈæːniˌkeːlʲi/, [ˈæːniˌke̝ːlʲi]
- Rhymes: -eːlʲ, -eːlʲi
- Hyphenation: ää‧ni‧kee‧li
Noun
[edit]äänikeeli
- The spoken part of a language.
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
- Keelen ääniks saotaa samoi prostoimpia äänikeelen ossia, kumpia tavallisest ennää ei saa jakkaa eri osiks.
- A language's sounds is what the most simple parts of a spoken language is called, which usually cannot be further divided into different parts.
Declension
[edit]| Declension of äänikeeli (type 5/keeli, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | äänikeeli | äänikeelet |
| genitive | äänikeelen | äänikeeliin, äänikeelilöin |
| partitive | äänikeeltä, äänikeelt | äänikeeliä, äänikeelilöjä |
| illative | äänikeelee | äänikeelii, äänikeelilöihe |
| inessive | äänikeelees | äänikeeliis, äänikeelilöis |
| elative | äänikeelest | äänikeelist, äänikeelilöist |
| allative | äänikeelelle | äänikeelille, äänikeelilöille |
| adessive | äänikeeleel | äänikeeliil, äänikeelilöil |
| ablative | äänikeelelt | äänikeelilt, äänikeelilöilt |
| translative | äänikeeleks | äänikeeliks, äänikeelilöiks |
| essive | äänikeelennä, äänikeeleen | äänikeelinnä, äänikeelilöinnä, äänikeeliin, äänikeelilöin |
| exessive1) | äänikeelent | äänikeelint, äänikeelilöint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||