Jump to content

yhtymä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yhtyä +‎ -mä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyhtymæ/, [ˈyçt̪ymæ]
  • Rhymes: -yhtymæ
  • Hyphenation(key): yh‧ty‧mä

Noun

[edit]

yhtymä

  1. combine

Declension

[edit]
Inflection of yhtymä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative yhtymä yhtymät
genitive yhtymän yhtymien
partitive yhtymää yhtymiä
illative yhtymään yhtymiin
singular plural
nominative yhtymä yhtymät
accusative nom. yhtymä yhtymät
gen. yhtymän
genitive yhtymän yhtymien
yhtymäin rare
partitive yhtymää yhtymiä
inessive yhtymässä yhtymissä
elative yhtymästä yhtymistä
illative yhtymään yhtymiin
adessive yhtymällä yhtymillä
ablative yhtymältä yhtymiltä
allative yhtymälle yhtymille
essive yhtymänä yhtyminä
translative yhtymäksi yhtymiksi
abessive yhtymättä yhtymittä
instructive yhtymin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yhtymä (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative yhtymäni yhtymäni
accusative nom. yhtymäni yhtymäni
gen. yhtymäni
genitive yhtymäni yhtymieni
yhtymäini rare
partitive yhtymääni yhtymiäni
inessive yhtymässäni yhtymissäni
elative yhtymästäni yhtymistäni
illative yhtymääni yhtymiini
adessive yhtymälläni yhtymilläni
ablative yhtymältäni yhtymiltäni
allative yhtymälleni yhtymilleni
essive yhtymänäni yhtyminäni
translative yhtymäkseni yhtymikseni
abessive yhtymättäni yhtymittäni
instructive
comitative yhtymineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yhtymäsi yhtymäsi
accusative nom. yhtymäsi yhtymäsi
gen. yhtymäsi
genitive yhtymäsi yhtymiesi
yhtymäisi rare
partitive yhtymääsi yhtymiäsi
inessive yhtymässäsi yhtymissäsi
elative yhtymästäsi yhtymistäsi
illative yhtymääsi yhtymiisi
adessive yhtymälläsi yhtymilläsi
ablative yhtymältäsi yhtymiltäsi
allative yhtymällesi yhtymillesi
essive yhtymänäsi yhtyminäsi
translative yhtymäksesi yhtymiksesi
abessive yhtymättäsi yhtymittäsi
instructive
comitative yhtyminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yhtymämme yhtymämme
accusative nom. yhtymämme yhtymämme
gen. yhtymämme
genitive yhtymämme yhtymiemme
yhtymäimme rare
partitive yhtymäämme yhtymiämme
inessive yhtymässämme yhtymissämme
elative yhtymästämme yhtymistämme
illative yhtymäämme yhtymiimme
adessive yhtymällämme yhtymillämme
ablative yhtymältämme yhtymiltämme
allative yhtymällemme yhtymillemme
essive yhtymänämme yhtyminämme
translative yhtymäksemme yhtymiksemme
abessive yhtymättämme yhtymittämme
instructive
comitative yhtyminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yhtymänne yhtymänne
accusative nom. yhtymänne yhtymänne
gen. yhtymänne
genitive yhtymänne yhtymienne
yhtymäinne rare
partitive yhtymäänne yhtymiänne
inessive yhtymässänne yhtymissänne
elative yhtymästänne yhtymistänne
illative yhtymäänne yhtymiinne
adessive yhtymällänne yhtymillänne
ablative yhtymältänne yhtymiltänne
allative yhtymällenne yhtymillenne
essive yhtymänänne yhtyminänne
translative yhtymäksenne yhtymiksenne
abessive yhtymättänne yhtymittänne
instructive
comitative yhtyminenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]