vuorottelu

Finnish

Etymology

vuorotella +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯rotːelu/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪̚ˌt̪e̞lu]
• Rhymes: -elu
• Hyphenation^(key): vuo‧rot‧te‧lu

Noun

vuorottelu

1. alternation, rotation

Declension

Inflection of vuorottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		vuorottelu	vuorottelut
genitive		vuorottelun	vuorottelujen vuorotteluiden vuorotteluitten
partitive		vuorottelua	vuorotteluja vuorotteluita
illative		vuorotteluun	vuorotteluihin
		singular	plural
nominative		vuorottelu	vuorottelut
accusative	nom.	vuorottelu	vuorottelut
	gen.	vuorottelun
genitive		vuorottelun	vuorottelujen vuorotteluiden vuorotteluitten
partitive		vuorottelua	vuorotteluja vuorotteluita
inessive		vuorottelussa	vuorotteluissa
elative		vuorottelusta	vuorotteluista
illative		vuorotteluun	vuorotteluihin
adessive		vuorottelulla	vuorotteluilla
ablative		vuorottelulta	vuorotteluilta
allative		vuorottelulle	vuorotteluille
essive		vuorotteluna	vuorotteluina
translative		vuorotteluksi	vuorotteluiksi
abessive		vuorottelutta	vuorotteluitta
instructive		—	vuorotteluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vuorottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vuorotteluni vuorotteluni accusative nom. vuorotteluni vuorotteluni gen. vuorotteluni genitive vuorotteluni vuorottelujeni vuorotteluideni vuorotteluitteni partitive vuorotteluani vuorottelujani vuorotteluitani inessive vuorottelussani vuorotteluissani elative vuorottelustani vuorotteluistani illative vuorotteluuni vuorotteluihini adessive vuorottelullani vuorotteluillani ablative vuorottelultani vuorotteluiltani allative vuorottelulleni vuorotteluilleni essive vuorottelunani vuorotteluinani translative vuorottelukseni vuorotteluikseni abessive vuorotteluttani vuorotteluittani instructive — — comitative — vuorotteluineni second-person singular possessor singular plural nominative vuorottelusi vuorottelusi accusative nom. vuorottelusi vuorottelusi gen. vuorottelusi genitive vuorottelusi vuorottelujesi vuorotteluidesi vuorotteluittesi partitive vuorotteluasi vuorottelujasi vuorotteluitasi inessive vuorottelussasi vuorotteluissasi elative vuorottelustasi vuorotteluistasi illative vuorotteluusi vuorotteluihisi adessive vuorottelullasi vuorotteluillasi ablative vuorottelultasi vuorotteluiltasi allative vuorottelullesi vuorotteluillesi essive vuorottelunasi vuorotteluinasi translative vuorotteluksesi vuorotteluiksesi abessive vuorotteluttasi vuorotteluittasi instructive — — comitative — vuorotteluinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuorottelumme vuorottelumme accusative nom. vuorottelumme vuorottelumme gen. vuorottelumme genitive vuorottelumme vuorottelujemme vuorotteluidemme vuorotteluittemme partitive vuorotteluamme vuorottelujamme vuorotteluitamme inessive vuorottelussamme vuorotteluissamme elative vuorottelustamme vuorotteluistamme illative vuorotteluumme vuorotteluihimme adessive vuorottelullamme vuorotteluillamme ablative vuorottelultamme vuorotteluiltamme allative vuorottelullemme vuorotteluillemme essive vuorottelunamme vuorotteluinamme translative vuorotteluksemme vuorotteluiksemme abessive vuorotteluttamme vuorotteluittamme instructive — — comitative — vuorotteluinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuorottelunne vuorottelunne accusative nom. vuorottelunne vuorottelunne gen. vuorottelunne genitive vuorottelunne vuorottelujenne vuorotteluidenne vuorotteluittenne partitive vuorotteluanne vuorottelujanne vuorotteluitanne inessive vuorottelussanne vuorotteluissanne elative vuorottelustanne vuorotteluistanne illative vuorotteluunne vuorotteluihinne adessive vuorottelullanne vuorotteluillanne ablative vuorottelultanne vuorotteluiltanne allative vuorottelullenne vuorotteluillenne essive vuorottelunanne vuorotteluinanne translative vuorotteluksenne vuorotteluiksenne abessive vuorotteluttanne vuorotteluittanne instructive — — comitative — vuorotteluinenne third-person possessor singular plural nominative vuorottelunsa vuorottelunsa accusative nom. vuorottelunsa vuorottelunsa gen. vuorottelunsa genitive vuorottelunsa vuorottelujensa vuorotteluidensa vuorotteluittensa partitive vuorotteluaan vuorotteluansa vuorottelujaan vuorotteluitaan vuorottelujansa vuorotteluitansa inessive vuorottelussaan vuorottelussansa vuorotteluissaan vuorotteluissansa elative vuorottelustaan vuorottelustansa vuorotteluistaan vuorotteluistansa illative vuorotteluunsa vuorotteluihinsa adessive vuorottelullaan vuorottelullansa vuorotteluillaan vuorotteluillansa ablative vuorottelultaan vuorottelultansa vuorotteluiltaan vuorotteluiltansa allative vuorottelulleen vuorottelullensa vuorotteluilleen vuorotteluillensa essive vuorottelunaan vuorottelunansa vuorotteluinaan vuorotteluinansa translative vuorottelukseen vuorotteluksensa vuorotteluikseen vuorotteluiksensa abessive vuorotteluttaan vuorotteluttansa vuorotteluittaan vuorotteluittansa instructive — — comitative — vuorotteluineen vuorotteluinensa

Derived terms

(compounds):

• kasvinvuorottelu
• kasvivuorottelu
• sukupolvenvuorottelu
• työvuorottelu
• vuorotteluvapaa

Further reading

• “vuorottelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04