virmajuuri
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]virma (“lively, brisk”) + juuri (“root”). Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot for Flora Fennica (1860).
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]virmajuuri
Declension
[edit]Inflection of virmajuuri (Kotus type 26/pieni, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | virmajuuri | virmajuuret | |
genitive | virmajuuren | virmajuurten virmajuurien | |
partitive | virmajuurta | virmajuuria | |
illative | virmajuureen | virmajuuriin | |
singular | plural | ||
nominative | virmajuuri | virmajuuret | |
accusative | nom. | virmajuuri | virmajuuret |
gen. | virmajuuren | ||
genitive | virmajuuren | virmajuurten virmajuurien | |
partitive | virmajuurta | virmajuuria | |
inessive | virmajuuressa | virmajuurissa | |
elative | virmajuuresta | virmajuurista | |
illative | virmajuureen | virmajuuriin | |
adessive | virmajuurella | virmajuurilla | |
ablative | virmajuurelta | virmajuurilta | |
allative | virmajuurelle | virmajuurille | |
essive | virmajuurena | virmajuurina | |
translative | virmajuureksi | virmajuuriksi | |
abessive | virmajuuretta | virmajuuritta | |
instructive | — | virmajuurin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
Further reading
[edit]- “virmajuuri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04