virkatutkinto

Finnish

Etymology

virka +‎ tutkinto

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkɑˌtutkinto/, [ˈʋirkɑ̝ˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
• Rhymes: -utkinto
• Syllabification^(key): vir‧ka‧tut‧kin‧to

Noun

virkatutkinto

1. (academic) degree that qualifies one to an office

Declension

Inflection of virkatutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		virkatutkinto	virkatutkinnot
genitive		virkatutkinnon	virkatutkintojen
partitive		virkatutkintoa	virkatutkintoja
illative		virkatutkintoon	virkatutkintoihin
		singular	plural
nominative		virkatutkinto	virkatutkinnot
accusative	nom.	virkatutkinto	virkatutkinnot
	gen.	virkatutkinnon
genitive		virkatutkinnon	virkatutkintojen
partitive		virkatutkintoa	virkatutkintoja
inessive		virkatutkinnossa	virkatutkinnoissa
elative		virkatutkinnosta	virkatutkinnoista
illative		virkatutkintoon	virkatutkintoihin
adessive		virkatutkinnolla	virkatutkinnoilla
ablative		virkatutkinnolta	virkatutkinnoilta
allative		virkatutkinnolle	virkatutkinnoille
essive		virkatutkintona	virkatutkintoina
translative		virkatutkinnoksi	virkatutkinnoiksi
abessive		virkatutkinnotta	virkatutkinnoitta
instructive		—	virkatutkinnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of virkatutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative virkatutkintoni virkatutkintoni accusative nom. virkatutkintoni virkatutkintoni gen. virkatutkintoni genitive virkatutkintoni virkatutkintojeni partitive virkatutkintoani virkatutkintojani inessive virkatutkinnossani virkatutkinnoissani elative virkatutkinnostani virkatutkinnoistani illative virkatutkintooni virkatutkintoihini adessive virkatutkinnollani virkatutkinnoillani ablative virkatutkinnoltani virkatutkinnoiltani allative virkatutkinnolleni virkatutkinnoilleni essive virkatutkintonani virkatutkintoinani translative virkatutkinnokseni virkatutkinnoikseni abessive virkatutkinnottani virkatutkinnoittani instructive — — comitative — virkatutkintoineni second-person singular possessor singular plural nominative virkatutkintosi virkatutkintosi accusative nom. virkatutkintosi virkatutkintosi gen. virkatutkintosi genitive virkatutkintosi virkatutkintojesi partitive virkatutkintoasi virkatutkintojasi inessive virkatutkinnossasi virkatutkinnoissasi elative virkatutkinnostasi virkatutkinnoistasi illative virkatutkintoosi virkatutkintoihisi adessive virkatutkinnollasi virkatutkinnoillasi ablative virkatutkinnoltasi virkatutkinnoiltasi allative virkatutkinnollesi virkatutkinnoillesi essive virkatutkintonasi virkatutkintoinasi translative virkatutkinnoksesi virkatutkinnoiksesi abessive virkatutkinnottasi virkatutkinnoittasi instructive — — comitative — virkatutkintoinesi first-person plural possessor singular plural nominative virkatutkintomme virkatutkintomme accusative nom. virkatutkintomme virkatutkintomme gen. virkatutkintomme genitive virkatutkintomme virkatutkintojemme partitive virkatutkintoamme virkatutkintojamme inessive virkatutkinnossamme virkatutkinnoissamme elative virkatutkinnostamme virkatutkinnoistamme illative virkatutkintoomme virkatutkintoihimme adessive virkatutkinnollamme virkatutkinnoillamme ablative virkatutkinnoltamme virkatutkinnoiltamme allative virkatutkinnollemme virkatutkinnoillemme essive virkatutkintonamme virkatutkintoinamme translative virkatutkinnoksemme virkatutkinnoiksemme abessive virkatutkinnottamme virkatutkinnoittamme instructive — — comitative — virkatutkintoinemme second-person plural possessor singular plural nominative virkatutkintonne virkatutkintonne accusative nom. virkatutkintonne virkatutkintonne gen. virkatutkintonne genitive virkatutkintonne virkatutkintojenne partitive virkatutkintoanne virkatutkintojanne inessive virkatutkinnossanne virkatutkinnoissanne elative virkatutkinnostanne virkatutkinnoistanne illative virkatutkintoonne virkatutkintoihinne adessive virkatutkinnollanne virkatutkinnoillanne ablative virkatutkinnoltanne virkatutkinnoiltanne allative virkatutkinnollenne virkatutkinnoillenne essive virkatutkintonanne virkatutkintoinanne translative virkatutkinnoksenne virkatutkinnoiksenne abessive virkatutkinnottanne virkatutkinnoittanne instructive — — comitative — virkatutkintoinenne third-person possessor singular plural nominative virkatutkintonsa virkatutkintonsa accusative nom. virkatutkintonsa virkatutkintonsa gen. virkatutkintonsa genitive virkatutkintonsa virkatutkintojensa partitive virkatutkintoaan virkatutkintoansa virkatutkintojaan virkatutkintojansa inessive virkatutkinnossaan virkatutkinnossansa virkatutkinnoissaan virkatutkinnoissansa elative virkatutkinnostaan virkatutkinnostansa virkatutkinnoistaan virkatutkinnoistansa illative virkatutkintoonsa virkatutkintoihinsa adessive virkatutkinnollaan virkatutkinnollansa virkatutkinnoillaan virkatutkinnoillansa ablative virkatutkinnoltaan virkatutkinnoltansa virkatutkinnoiltaan virkatutkinnoiltansa allative virkatutkinnolleen virkatutkinnollensa virkatutkinnoilleen virkatutkinnoillensa essive virkatutkintonaan virkatutkintonansa virkatutkintoinaan virkatutkintoinansa translative virkatutkinnokseen virkatutkinnoksensa virkatutkinnoikseen virkatutkinnoiksensa abessive virkatutkinnottaan virkatutkinnottansa virkatutkinnoittaan virkatutkinnoittansa instructive — — comitative — virkatutkintoineen virkatutkintoinensa

Further reading

• “virkatutkinto”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04