virkapuhelu

Finnish

Etymology

virka +‎ puhelu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkɑˌpuhelu/, [ˈʋirkɑ̝ˌpuɦe̞lu]
• Rhymes: -uhelu
• Hyphenation^(key): virka‧puhe‧lu

Noun

virkapuhelu

1. official business call

Declension

Inflection of virkapuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		virkapuhelu	virkapuhelut
genitive		virkapuhelun	virkapuhelujen virkapuheluiden virkapuheluitten
partitive		virkapuhelua	virkapuheluja virkapuheluita
illative		virkapuheluun	virkapuheluihin
		singular	plural
nominative		virkapuhelu	virkapuhelut
accusative	nom.	virkapuhelu	virkapuhelut
	gen.	virkapuhelun
genitive		virkapuhelun	virkapuhelujen virkapuheluiden virkapuheluitten
partitive		virkapuhelua	virkapuheluja virkapuheluita
inessive		virkapuhelussa	virkapuheluissa
elative		virkapuhelusta	virkapuheluista
illative		virkapuheluun	virkapuheluihin
adessive		virkapuhelulla	virkapuheluilla
ablative		virkapuhelulta	virkapuheluilta
allative		virkapuhelulle	virkapuheluille
essive		virkapuheluna	virkapuheluina
translative		virkapuheluksi	virkapuheluiksi
abessive		virkapuhelutta	virkapuheluitta
instructive		—	virkapuheluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of virkapuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative virkapuheluni virkapuheluni accusative nom. virkapuheluni virkapuheluni gen. virkapuheluni genitive virkapuheluni virkapuhelujeni virkapuheluideni virkapuheluitteni partitive virkapuheluani virkapuhelujani virkapuheluitani inessive virkapuhelussani virkapuheluissani elative virkapuhelustani virkapuheluistani illative virkapuheluuni virkapuheluihini adessive virkapuhelullani virkapuheluillani ablative virkapuhelultani virkapuheluiltani allative virkapuhelulleni virkapuheluilleni essive virkapuhelunani virkapuheluinani translative virkapuhelukseni virkapuheluikseni abessive virkapuheluttani virkapuheluittani instructive — — comitative — virkapuheluineni second-person singular possessor singular plural nominative virkapuhelusi virkapuhelusi accusative nom. virkapuhelusi virkapuhelusi gen. virkapuhelusi genitive virkapuhelusi virkapuhelujesi virkapuheluidesi virkapuheluittesi partitive virkapuheluasi virkapuhelujasi virkapuheluitasi inessive virkapuhelussasi virkapuheluissasi elative virkapuhelustasi virkapuheluistasi illative virkapuheluusi virkapuheluihisi adessive virkapuhelullasi virkapuheluillasi ablative virkapuhelultasi virkapuheluiltasi allative virkapuhelullesi virkapuheluillesi essive virkapuhelunasi virkapuheluinasi translative virkapuheluksesi virkapuheluiksesi abessive virkapuheluttasi virkapuheluittasi instructive — — comitative — virkapuheluinesi first-person plural possessor singular plural nominative virkapuhelumme virkapuhelumme accusative nom. virkapuhelumme virkapuhelumme gen. virkapuhelumme genitive virkapuhelumme virkapuhelujemme virkapuheluidemme virkapuheluittemme partitive virkapuheluamme virkapuhelujamme virkapuheluitamme inessive virkapuhelussamme virkapuheluissamme elative virkapuhelustamme virkapuheluistamme illative virkapuheluumme virkapuheluihimme adessive virkapuhelullamme virkapuheluillamme ablative virkapuhelultamme virkapuheluiltamme allative virkapuhelullemme virkapuheluillemme essive virkapuhelunamme virkapuheluinamme translative virkapuheluksemme virkapuheluiksemme abessive virkapuheluttamme virkapuheluittamme instructive — — comitative — virkapuheluinemme second-person plural possessor singular plural nominative virkapuhelunne virkapuhelunne accusative nom. virkapuhelunne virkapuhelunne gen. virkapuhelunne genitive virkapuhelunne virkapuhelujenne virkapuheluidenne virkapuheluittenne partitive virkapuheluanne virkapuhelujanne virkapuheluitanne inessive virkapuhelussanne virkapuheluissanne elative virkapuhelustanne virkapuheluistanne illative virkapuheluunne virkapuheluihinne adessive virkapuhelullanne virkapuheluillanne ablative virkapuhelultanne virkapuheluiltanne allative virkapuhelullenne virkapuheluillenne essive virkapuhelunanne virkapuheluinanne translative virkapuheluksenne virkapuheluiksenne abessive virkapuheluttanne virkapuheluittanne instructive — — comitative — virkapuheluinenne third-person possessor singular plural nominative virkapuhelunsa virkapuhelunsa accusative nom. virkapuhelunsa virkapuhelunsa gen. virkapuhelunsa genitive virkapuhelunsa virkapuhelujensa virkapuheluidensa virkapuheluittensa partitive virkapuheluaan virkapuheluansa virkapuhelujaan virkapuheluitaan virkapuhelujansa virkapuheluitansa inessive virkapuhelussaan virkapuhelussansa virkapuheluissaan virkapuheluissansa elative virkapuhelustaan virkapuhelustansa virkapuheluistaan virkapuheluistansa illative virkapuheluunsa virkapuheluihinsa adessive virkapuhelullaan virkapuhelullansa virkapuheluillaan virkapuheluillansa ablative virkapuhelultaan virkapuhelultansa virkapuheluiltaan virkapuheluiltansa allative virkapuhelulleen virkapuhelullensa virkapuheluilleen virkapuheluillensa essive virkapuhelunaan virkapuhelunansa virkapuheluinaan virkapuheluinansa translative virkapuhelukseen virkapuheluksensa virkapuheluikseen virkapuheluiksensa abessive virkapuheluttaan virkapuheluttansa virkapuheluittaan virkapuheluittansa instructive — — comitative — virkapuheluineen virkapuheluinensa

Further reading

• “virkapuhelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04