villieläin

Finnish

Etymology

villi (“wild”) +‎ eläin (“animal”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋilːiˌelæi̯n/, [ˈʋilːiˌe̞læi̯n]
• Rhymes: -elæin
• Hyphenation^(key): villi‧eläin

Noun

villieläin

1. wild animal (as contrasted to a domesticated animal)
2. (in the plural) wildlife (wild animals collectively)

Declension

Inflection of villieläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		villieläin	villieläimet
genitive		villieläimen	villieläimien villieläinten
partitive		villieläintä	villieläimiä
illative		villieläimeen	villieläimiin
		singular	plural
nominative		villieläin	villieläimet
accusative	nom.	villieläin	villieläimet
	gen.	villieläimen
genitive		villieläimen	villieläimien villieläinten
partitive		villieläintä	villieläimiä
inessive		villieläimessä	villieläimissä
elative		villieläimestä	villieläimistä
illative		villieläimeen	villieläimiin
adessive		villieläimellä	villieläimillä
ablative		villieläimeltä	villieläimiltä
allative		villieläimelle	villieläimille
essive		villieläimenä	villieläiminä
translative		villieläimeksi	villieläimiksi
abessive		villieläimettä	villieläimittä
instructive		—	villieläimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of villieläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative villieläimeni villieläimeni accusative nom. villieläimeni villieläimeni gen. villieläimeni genitive villieläimeni villieläimieni villieläinteni partitive villieläintäni villieläimiäni inessive villieläimessäni villieläimissäni elative villieläimestäni villieläimistäni illative villieläimeeni villieläimiini adessive villieläimelläni villieläimilläni ablative villieläimeltäni villieläimiltäni allative villieläimelleni villieläimilleni essive villieläimenäni villieläiminäni translative villieläimekseni villieläimikseni abessive villieläimettäni villieläimittäni instructive — — comitative — villieläimineni second-person singular possessor singular plural nominative villieläimesi villieläimesi accusative nom. villieläimesi villieläimesi gen. villieläimesi genitive villieläimesi villieläimiesi villieläintesi partitive villieläintäsi villieläimiäsi inessive villieläimessäsi villieläimissäsi elative villieläimestäsi villieläimistäsi illative villieläimeesi villieläimiisi adessive villieläimelläsi villieläimilläsi ablative villieläimeltäsi villieläimiltäsi allative villieläimellesi villieläimillesi essive villieläimenäsi villieläiminäsi translative villieläimeksesi villieläimiksesi abessive villieläimettäsi villieläimittäsi instructive — — comitative — villieläiminesi first-person plural possessor singular plural nominative villieläimemme villieläimemme accusative nom. villieläimemme villieläimemme gen. villieläimemme genitive villieläimemme villieläimiemme villieläintemme partitive villieläintämme villieläimiämme inessive villieläimessämme villieläimissämme elative villieläimestämme villieläimistämme illative villieläimeemme villieläimiimme adessive villieläimellämme villieläimillämme ablative villieläimeltämme villieläimiltämme allative villieläimellemme villieläimillemme essive villieläimenämme villieläiminämme translative villieläimeksemme villieläimiksemme abessive villieläimettämme villieläimittämme instructive — — comitative — villieläiminemme second-person plural possessor singular plural nominative villieläimenne villieläimenne accusative nom. villieläimenne villieläimenne gen. villieläimenne genitive villieläimenne villieläimienne villieläintenne partitive villieläintänne villieläimiänne inessive villieläimessänne villieläimissänne elative villieläimestänne villieläimistänne illative villieläimeenne villieläimiinne adessive villieläimellänne villieläimillänne ablative villieläimeltänne villieläimiltänne allative villieläimellenne villieläimillenne essive villieläimenänne villieläiminänne translative villieläimeksenne villieläimiksenne abessive villieläimettänne villieläimittänne instructive — — comitative — villieläiminenne third-person possessor singular plural nominative villieläimensä villieläimensä accusative nom. villieläimensä villieläimensä gen. villieläimensä genitive villieläimensä villieläimiensä villieläintensä partitive villieläintään villieläintänsä villieläimiään villieläimiänsä inessive villieläimessään villieläimessänsä villieläimissään villieläimissänsä elative villieläimestään villieläimestänsä villieläimistään villieläimistänsä illative villieläimeensä villieläimiinsä adessive villieläimellään villieläimellänsä villieläimillään villieläimillänsä ablative villieläimeltään villieläimeltänsä villieläimiltään villieläimiltänsä allative villieläimelleen villieläimellensä villieläimilleen villieläimillensä essive villieläimenään villieläimenänsä villieläiminään villieläiminänsä translative villieläimekseen villieläimeksensä villieläimikseen villieläimiksensä abessive villieläimettään villieläimettänsä villieläimittään villieläimittänsä instructive — — comitative — villieläimineen villieläiminensä

Antonyms

• kotieläin

Further reading

• “villieläin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04