Jump to content

viekoitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

viekoittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋie̯koi̯tus/, [ˈʋie̞̯ko̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -iekoitus
  • Hyphenation(key): vie‧koi‧tus

Noun

[edit]

viekoitus

  1. temptation

Declension

[edit]
Inflection of viekoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative viekoitus viekoitukset
genitive viekoituksen viekoitusten
viekoituksien
partitive viekoitusta viekoituksia
illative viekoitukseen viekoituksiin
singular plural
nominative viekoitus viekoitukset
accusative nom. viekoitus viekoitukset
gen. viekoituksen
genitive viekoituksen viekoitusten
viekoituksien
partitive viekoitusta viekoituksia
inessive viekoituksessa viekoituksissa
elative viekoituksesta viekoituksista
illative viekoitukseen viekoituksiin
adessive viekoituksella viekoituksilla
ablative viekoitukselta viekoituksilta
allative viekoitukselle viekoituksille
essive viekoituksena viekoituksina
translative viekoitukseksi viekoituksiksi
abessive viekoituksetta viekoituksitta
instructive viekoituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of viekoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]