vesielokas

Ingrian

Vesielokkaita.

Etymology

From vesi (“water”) +‎ elokas (“animal”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋesiˌelokɑs/, [ˈʋe̞s̠iˌe̞ɫo̞kəz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋesiˌelokɑs/, [ˈʋe̞ʒ̥iˌe̞ɫo̞ɡ̊ɑʒ̥]
• Rhymes: -elokɑs
• Hyphenation: ve‧si‧e‧lo‧kas

Noun

vesielokas

1. sealife (marine animals)
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24:

     Susi sööp lampaita, pääsköt, suenliiat, vaapsahaiset, suenkorennot, hämöläiset lovviit sikiäisiä, kalat söövvät matokkaisia ja toisia vesielokkaita.

     A wolf eats sheep, swallows, lizards, wasps, dragonflies, spiders catch insects, fishes eat worms and other marine animals.

Declension

Declension of vesielokas (type 2/patsas, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	vesielokas	vesielokkaat
genitive	vesielokkaan	vesielokkain
partitive	vesielokasta, vesielokast	vesielokkaita, vesielokkaja
illative	vesielokkaasse	vesielokkaisse
inessive	vesielokkaas	vesielokkais
elative	vesielokkaast	vesielokkaist
allative	vesielokkaalle	vesielokkaille
adessive	vesielokkaal	vesielokkail
ablative	vesielokkaalt	vesielokkailt
translative	vesielokkaaks	vesielokkaiks
essive	vesielokkaanna, vesielokkaan	vesielokkainna, vesielokkain
exessive1)	vesielokkaant	vesielokkaint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.