veitikka

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Possibly related to veikeä.[1]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋei̯tikːɑ/, [ˈʋe̞i̯t̪ikːɑ̝]
  • Rhymes: -eitikːɑ
  • Syllabification(key): vei‧tik‧ka

Noun

[edit]

veitikka

  1. amuser, trickster, imp, rascal

Declension

[edit]
Inflection of veitikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)
nominative veitikka veitikat
genitive veitikan veitikoiden
veitikoitten
veitikkojen
partitive veitikkaa veitikoita
veitikkoja
illative veitikkaan veitikoihin
veitikkoihin
singular plural
nominative veitikka veitikat
accusative nom. veitikka veitikat
gen. veitikan
genitive veitikan veitikoiden
veitikoitten
veitikkojen
veitikkain rare
partitive veitikkaa veitikoita
veitikkoja
inessive veitikassa veitikoissa
elative veitikasta veitikoista
illative veitikkaan veitikoihin
veitikkoihin
adessive veitikalla veitikoilla
ablative veitikalta veitikoilta
allative veitikalle veitikoille
essive veitikkana veitikkoina
translative veitikaksi veitikoiksi
abessive veitikatta veitikoitta
instructive veitikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of veitikka (Kotus type 14*A/solakka, kk-k gradation)

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]