veikattu

Finnish

Participle

veikattu

1. past passive participle of veikata

Declension

Inflection of veikattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		veikattu	veikatut
genitive		veikatun	veikattujen
partitive		veikattua	veikattuja
illative		veikattuun	veikattuihin
		singular	plural
nominative		veikattu	veikatut
accusative	nom.	veikattu	veikatut
	gen.	veikatun
genitive		veikatun	veikattujen
partitive		veikattua	veikattuja
inessive		veikatussa	veikatuissa
elative		veikatusta	veikatuista
illative		veikattuun	veikattuihin
adessive		veikatulla	veikatuilla
ablative		veikatulta	veikatuilta
allative		veikatulle	veikatuille
essive		veikattuna	veikattuina
translative		veikatuksi	veikatuiksi
abessive		veikatutta	veikatuitta
instructive		—	veikatuin
comitative		—	veikattuine

Possessive forms of veikattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative veikattuni veikattuni accusative nom. veikattuni veikattuni gen. veikattuni genitive veikattuni veikattujeni partitive veikattuani veikattujani inessive veikatussani veikatuissani elative veikatustani veikatuistani illative veikattuuni veikattuihini adessive veikatullani veikatuillani ablative veikatultani veikatuiltani allative veikatulleni veikatuilleni essive veikattunani veikattuinani translative veikatukseni veikatuikseni abessive veikatuttani veikatuittani instructive — — comitative — veikattuineni second-person singular possessor singular plural nominative veikattusi veikattusi accusative nom. veikattusi veikattusi gen. veikattusi genitive veikattusi veikattujesi partitive veikattuasi veikattujasi inessive veikatussasi veikatuissasi elative veikatustasi veikatuistasi illative veikattuusi veikattuihisi adessive veikatullasi veikatuillasi ablative veikatultasi veikatuiltasi allative veikatullesi veikatuillesi essive veikattunasi veikattuinasi translative veikatuksesi veikatuiksesi abessive veikatuttasi veikatuittasi instructive — — comitative — veikattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative veikattumme veikattumme accusative nom. veikattumme veikattumme gen. veikattumme genitive veikattumme veikattujemme partitive veikattuamme veikattujamme inessive veikatussamme veikatuissamme elative veikatustamme veikatuistamme illative veikattuumme veikattuihimme adessive veikatullamme veikatuillamme ablative veikatultamme veikatuiltamme allative veikatullemme veikatuillemme essive veikattunamme veikattuinamme translative veikatuksemme veikatuiksemme abessive veikatuttamme veikatuittamme instructive — — comitative — veikattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative veikattunne veikattunne accusative nom. veikattunne veikattunne gen. veikattunne genitive veikattunne veikattujenne partitive veikattuanne veikattujanne inessive veikatussanne veikatuissanne elative veikatustanne veikatuistanne illative veikattuunne veikattuihinne adessive veikatullanne veikatuillanne ablative veikatultanne veikatuiltanne allative veikatullenne veikatuillenne essive veikattunanne veikattuinanne translative veikatuksenne veikatuiksenne abessive veikatuttanne veikatuittanne instructive — — comitative — veikattuinenne third-person possessor singular plural nominative veikattunsa veikattunsa accusative nom. veikattunsa veikattunsa gen. veikattunsa genitive veikattunsa veikattujensa partitive veikattuaan veikattuansa veikattujaan veikattujansa inessive veikatussaan veikatussansa veikatuissaan veikatuissansa elative veikatustaan veikatustansa veikatuistaan veikatuistansa illative veikattuunsa veikattuihinsa adessive veikatullaan veikatullansa veikatuillaan veikatuillansa ablative veikatultaan veikatultansa veikatuiltaan veikatuiltansa allative veikatulleen veikatullensa veikatuilleen veikatuillensa essive veikattunaan veikattunansa veikattuinaan veikattuinansa translative veikatukseen veikatuksensa veikatuikseen veikatuiksensa abessive veikatuttaan veikatuttansa veikatuittaan veikatuittansa instructive — — comitative — veikattuineen veikattuinensa

Anagrams

• kaivettu