Jump to content

vastustaja

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vastustaa +‎ -ja

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑstustɑjɑ/, [ˈʋɑ̝s̠tus̠ˌtɑ̝jɑ̝]
  • Rhymes: -ɑjɑ
  • Hyphenation(key): vas‧tus‧ta‧ja

Noun

[edit]

vastustaja

  1. An opponent in a game, fight, competition, politics etc.

Declension

[edit]
Inflection of vastustaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vastustaja vastustajat
genitive vastustajan vastustajien
partitive vastustajaa vastustajia
illative vastustajaan vastustajiin
singular plural
nominative vastustaja vastustajat
accusative nom. vastustaja vastustajat
gen. vastustajan
genitive vastustajan vastustajien
vastustajain rare
partitive vastustajaa vastustajia
inessive vastustajassa vastustajissa
elative vastustajasta vastustajista
illative vastustajaan vastustajiin
adessive vastustajalla vastustajilla
ablative vastustajalta vastustajilta
allative vastustajalle vastustajille
essive vastustajana vastustajina
translative vastustajaksi vastustajiksi
abessive vastustajatta vastustajitta
instructive vastustajin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vastustaja (Kotus type 10/koira, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]