vannotus

Finnish

Etymology

vannottaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑnːotus/, [ˈʋɑ̝nːo̞t̪us̠]
• Rhymes: -ɑnːotus
• Hyphenation^(key): van‧no‧tus

Noun

vannotus

1. the action of making someone swear (like an oath)

Declension

Inflection of vannotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		vannotus	vannotukset
genitive		vannotuksen	vannotusten vannotuksien
partitive		vannotusta	vannotuksia
illative		vannotukseen	vannotuksiin
		singular	plural
nominative		vannotus	vannotukset
accusative	nom.	vannotus	vannotukset
	gen.	vannotuksen
genitive		vannotuksen	vannotusten vannotuksien
partitive		vannotusta	vannotuksia
inessive		vannotuksessa	vannotuksissa
elative		vannotuksesta	vannotuksista
illative		vannotukseen	vannotuksiin
adessive		vannotuksella	vannotuksilla
ablative		vannotukselta	vannotuksilta
allative		vannotukselle	vannotuksille
essive		vannotuksena	vannotuksina
translative		vannotukseksi	vannotuksiksi
abessive		vannotuksetta	vannotuksitta
instructive		—	vannotuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vannotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vannotukseni vannotukseni accusative nom. vannotukseni vannotukseni gen. vannotukseni genitive vannotukseni vannotusteni vannotuksieni partitive vannotustani vannotuksiani inessive vannotuksessani vannotuksissani elative vannotuksestani vannotuksistani illative vannotukseeni vannotuksiini adessive vannotuksellani vannotuksillani ablative vannotukseltani vannotuksiltani allative vannotukselleni vannotuksilleni essive vannotuksenani vannotuksinani translative vannotuksekseni vannotuksikseni abessive vannotuksettani vannotuksittani instructive — — comitative — vannotuksineni second-person singular possessor singular plural nominative vannotuksesi vannotuksesi accusative nom. vannotuksesi vannotuksesi gen. vannotuksesi genitive vannotuksesi vannotustesi vannotuksiesi partitive vannotustasi vannotuksiasi inessive vannotuksessasi vannotuksissasi elative vannotuksestasi vannotuksistasi illative vannotukseesi vannotuksiisi adessive vannotuksellasi vannotuksillasi ablative vannotukseltasi vannotuksiltasi allative vannotuksellesi vannotuksillesi essive vannotuksenasi vannotuksinasi translative vannotukseksesi vannotuksiksesi abessive vannotuksettasi vannotuksittasi instructive — — comitative — vannotuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative vannotuksemme vannotuksemme accusative nom. vannotuksemme vannotuksemme gen. vannotuksemme genitive vannotuksemme vannotustemme vannotuksiemme partitive vannotustamme vannotuksiamme inessive vannotuksessamme vannotuksissamme elative vannotuksestamme vannotuksistamme illative vannotukseemme vannotuksiimme adessive vannotuksellamme vannotuksillamme ablative vannotukseltamme vannotuksiltamme allative vannotuksellemme vannotuksillemme essive vannotuksenamme vannotuksinamme translative vannotukseksemme vannotuksiksemme abessive vannotuksettamme vannotuksittamme instructive — — comitative — vannotuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative vannotuksenne vannotuksenne accusative nom. vannotuksenne vannotuksenne gen. vannotuksenne genitive vannotuksenne vannotustenne vannotuksienne partitive vannotustanne vannotuksianne inessive vannotuksessanne vannotuksissanne elative vannotuksestanne vannotuksistanne illative vannotukseenne vannotuksiinne adessive vannotuksellanne vannotuksillanne ablative vannotukseltanne vannotuksiltanne allative vannotuksellenne vannotuksillenne essive vannotuksenanne vannotuksinanne translative vannotukseksenne vannotuksiksenne abessive vannotuksettanne vannotuksittanne instructive — — comitative — vannotuksinenne third-person possessor singular plural nominative vannotuksensa vannotuksensa accusative nom. vannotuksensa vannotuksensa gen. vannotuksensa genitive vannotuksensa vannotustensa vannotuksiensa partitive vannotustaan vannotustansa vannotuksiaan vannotuksiansa inessive vannotuksessaan vannotuksessansa vannotuksissaan vannotuksissansa elative vannotuksestaan vannotuksestansa vannotuksistaan vannotuksistansa illative vannotukseensa vannotuksiinsa adessive vannotuksellaan vannotuksellansa vannotuksillaan vannotuksillansa ablative vannotukseltaan vannotukseltansa vannotuksiltaan vannotuksiltansa allative vannotukselleen vannotuksellensa vannotuksilleen vannotuksillensa essive vannotuksenaan vannotuksenansa vannotuksinaan vannotuksinansa translative vannotuksekseen vannotukseksensa vannotuksikseen vannotuksiksensa abessive vannotuksettaan vannotuksettansa vannotuksittaan vannotuksittansa instructive — — comitative — vannotuksineen vannotuksinensa

Further reading

• “vannotus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Latvian

Participle

vannotus

1. accusative plural masculine of vannots