Jump to content

valloitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

valloittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑlːoi̯tus/, [ˈʋɑ̝lːo̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑlːoitus
  • Hyphenation(key): val‧loi‧tus

Noun

[edit]

valloitus

  1. conquest

Declension

[edit]
Inflection of valloitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative valloitus valloitukset
genitive valloituksen valloitusten
valloituksien
partitive valloitusta valloituksia
illative valloitukseen valloituksiin
singular plural
nominative valloitus valloitukset
accusative nom. valloitus valloitukset
gen. valloituksen
genitive valloituksen valloitusten
valloituksien
partitive valloitusta valloituksia
inessive valloituksessa valloituksissa
elative valloituksesta valloituksista
illative valloitukseen valloituksiin
adessive valloituksella valloituksilla
ablative valloitukselta valloituksilta
allative valloitukselle valloituksille
essive valloituksena valloituksina
translative valloitukseksi valloituksiksi
abessive valloituksetta valloituksitta
instructive valloituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of valloitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
(compounds):

Further reading

[edit]