valloilleen

Finnish

Etymology

The allative plural of valta (“power”) (valloille) with a possessive suffix.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑlːoi̯lːeːn/, [ˈʋɑ̝lːo̞i̯lːe̞ːn]
• Rhymes: -ɑlːoilːeːn
• Hyphenation^(key): val‧loil‧leen

Noun

valloilleen

1. third-person possessive form of allative plural of valta

Adverb

valloilleen

1. free, loose of restrictions; describing transition to the state of freedom, compare valloillaan (“in the state of freedom”)

   Hän päästi tukkansa valloilleen.

   She let her hair loose.

   Hänen ehdotuksensa päästi pyörremyrskyn valloilleen.

   His suggestion set loose a whirlwind.

Inflection

→○	allative	valloilleen
○	adessive	valloillaan
○→	ablative	–

Derived terms

• päästää valloilleen (“transitive, to set free”)
• päästä valloilleen (“intransitive, to get loose”)

Further reading

• “valloilleen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04