Jump to content

vakuuttelu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vakuutella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑkuːtːelu/, [ˈʋɑ̝kuːt̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): va‧kuut‧te‧lu

Noun

[edit]

vakuuttelu

  1. reassuring

Declension

[edit]
Inflection of vakuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative vakuuttelu vakuuttelut
genitive vakuuttelun vakuuttelujen
vakuutteluiden
vakuutteluitten
partitive vakuuttelua vakuutteluja
vakuutteluita
illative vakuutteluun vakuutteluihin
singular plural
nominative vakuuttelu vakuuttelut
accusative nom. vakuuttelu vakuuttelut
gen. vakuuttelun
genitive vakuuttelun vakuuttelujen
vakuutteluiden
vakuutteluitten
partitive vakuuttelua vakuutteluja
vakuutteluita
inessive vakuuttelussa vakuutteluissa
elative vakuuttelusta vakuutteluista
illative vakuutteluun vakuutteluihin
adessive vakuuttelulla vakuutteluilla
ablative vakuuttelulta vakuutteluilta
allative vakuuttelulle vakuutteluille
essive vakuutteluna vakuutteluina
translative vakuutteluksi vakuutteluiksi
abessive vakuuttelutta vakuutteluitta
instructive vakuutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vakuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

[edit]