Jump to content

välikausi

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

väli- +‎ kausi

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋæliˌkɑu̯si/, [ˈʋæliˌkɑ̝u̯s̠i]
  • Rhymes: -ɑusi
  • Hyphenation(key): väli‧kausi

Noun

[edit]

välikausi

  1. interim period, interim season, interregnum

Declension

[edit]
Inflection of välikausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)
nominative välikausi välikaudet
genitive välikauden välikausien
partitive välikautta välikausia
illative välikauteen välikausiin
singular plural
nominative välikausi välikaudet
accusative nom. välikausi välikaudet
gen. välikauden
genitive välikauden välikausien
välikautten rare
partitive välikautta välikausia
inessive välikaudessa välikausissa
elative välikaudesta välikausista
illative välikauteen välikausiin
adessive välikaudella välikausilla
ablative välikaudelta välikausilta
allative välikaudelle välikausille
essive välikautena välikausina
translative välikaudeksi välikausiksi
abessive välikaudetta välikausitta
instructive välikausin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of välikausi (Kotus type 27*F/käsi, t-d gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]