väkevöite

Finnish

Etymology

väkevöittää +‎ -e

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋækeʋøi̯teˣ/, [ˈʋæk̟e̞ˌʋø̞i̯t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -øite
• Hyphenation^(key): vä‧ke‧vöi‧te

Noun

väkevöite

1. (especially chemistry) concentrate (substance that is in a condensed form)

   Synonyms: tiiviste, konsentraatti

Declension

Inflection of väkevöite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		väkevöite	väkevöitteet
genitive		väkevöitteen	väkevöitteiden väkevöitteitten
partitive		väkevöitettä	väkevöitteitä
illative		väkevöitteeseen	väkevöitteisiin väkevöitteihin
		singular	plural
nominative		väkevöite	väkevöitteet
accusative	nom.	väkevöite	väkevöitteet
	gen.	väkevöitteen
genitive		väkevöitteen	väkevöitteiden väkevöitteitten
partitive		väkevöitettä	väkevöitteitä
inessive		väkevöitteessä	väkevöitteissä
elative		väkevöitteestä	väkevöitteistä
illative		väkevöitteeseen	väkevöitteisiin väkevöitteihin
adessive		väkevöitteellä	väkevöitteillä
ablative		väkevöitteeltä	väkevöitteiltä
allative		väkevöitteelle	väkevöitteille
essive		väkevöitteenä	väkevöitteinä
translative		väkevöitteeksi	väkevöitteiksi
abessive		väkevöitteettä	väkevöitteittä
instructive		—	väkevöittein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of väkevöite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative väkevöitteeni väkevöitteeni accusative nom. väkevöitteeni väkevöitteeni gen. väkevöitteeni genitive väkevöitteeni väkevöitteideni väkevöitteitteni partitive väkevöitettäni väkevöitteitäni inessive väkevöitteessäni väkevöitteissäni elative väkevöitteestäni väkevöitteistäni illative väkevöitteeseeni väkevöitteisiini väkevöitteihini adessive väkevöitteelläni väkevöitteilläni ablative väkevöitteeltäni väkevöitteiltäni allative väkevöitteelleni väkevöitteilleni essive väkevöitteenäni väkevöitteinäni translative väkevöitteekseni väkevöitteikseni abessive väkevöitteettäni väkevöitteittäni instructive — — comitative — väkevöitteineni second-person singular possessor singular plural nominative väkevöitteesi väkevöitteesi accusative nom. väkevöitteesi väkevöitteesi gen. väkevöitteesi genitive väkevöitteesi väkevöitteidesi väkevöitteittesi partitive väkevöitettäsi väkevöitteitäsi inessive väkevöitteessäsi väkevöitteissäsi elative väkevöitteestäsi väkevöitteistäsi illative väkevöitteeseesi väkevöitteisiisi väkevöitteihisi adessive väkevöitteelläsi väkevöitteilläsi ablative väkevöitteeltäsi väkevöitteiltäsi allative väkevöitteellesi väkevöitteillesi essive väkevöitteenäsi väkevöitteinäsi translative väkevöitteeksesi väkevöitteiksesi abessive väkevöitteettäsi väkevöitteittäsi instructive — — comitative — väkevöitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative väkevöitteemme väkevöitteemme accusative nom. väkevöitteemme väkevöitteemme gen. väkevöitteemme genitive väkevöitteemme väkevöitteidemme väkevöitteittemme partitive väkevöitettämme väkevöitteitämme inessive väkevöitteessämme väkevöitteissämme elative väkevöitteestämme väkevöitteistämme illative väkevöitteeseemme väkevöitteisiimme väkevöitteihimme adessive väkevöitteellämme väkevöitteillämme ablative väkevöitteeltämme väkevöitteiltämme allative väkevöitteellemme väkevöitteillemme essive väkevöitteenämme väkevöitteinämme translative väkevöitteeksemme väkevöitteiksemme abessive väkevöitteettämme väkevöitteittämme instructive — — comitative — väkevöitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative väkevöitteenne väkevöitteenne accusative nom. väkevöitteenne väkevöitteenne gen. väkevöitteenne genitive väkevöitteenne väkevöitteidenne väkevöitteittenne partitive väkevöitettänne väkevöitteitänne inessive väkevöitteessänne väkevöitteissänne elative väkevöitteestänne väkevöitteistänne illative väkevöitteeseenne väkevöitteisiinne väkevöitteihinne adessive väkevöitteellänne väkevöitteillänne ablative väkevöitteeltänne väkevöitteiltänne allative väkevöitteellenne väkevöitteillenne essive väkevöitteenänne väkevöitteinänne translative väkevöitteeksenne väkevöitteiksenne abessive väkevöitteettänne väkevöitteittänne instructive — — comitative — väkevöitteinenne third-person possessor singular plural nominative väkevöitteensä väkevöitteensä accusative nom. väkevöitteensä väkevöitteensä gen. väkevöitteensä genitive väkevöitteensä väkevöitteidensä väkevöitteittensä partitive väkevöitettään väkevöitettänsä väkevöitteitään väkevöitteitänsä inessive väkevöitteessään väkevöitteessänsä väkevöitteissään väkevöitteissänsä elative väkevöitteestään väkevöitteestänsä väkevöitteistään väkevöitteistänsä illative väkevöitteeseensä väkevöitteisiinsä väkevöitteihinsä adessive väkevöitteellään väkevöitteellänsä väkevöitteillään väkevöitteillänsä ablative väkevöitteeltään väkevöitteeltänsä väkevöitteiltään väkevöitteiltänsä allative väkevöitteelleen väkevöitteellensä väkevöitteilleen väkevöitteillensä essive väkevöitteenään väkevöitteenänsä väkevöitteinään väkevöitteinänsä translative väkevöitteekseen väkevöitteeksensä väkevöitteikseen väkevöitteiksensä abessive väkevöitteettään väkevöitteettänsä väkevöitteittään väkevöitteittänsä instructive — — comitative — väkevöitteineen väkevöitteinensä

Further reading

• “väkevöite”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04