Jump to content

uskallus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

uskall- +‎ -us

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

uskallus

  1. daring (boldness)

Declension

[edit]
Inflection of uskallus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative uskallus uskallukset
genitive uskalluksen uskallusten
uskalluksien
partitive uskallusta uskalluksia
illative uskallukseen uskalluksiin
singular plural
nominative uskallus uskallukset
accusative nom. uskallus uskallukset
gen. uskalluksen
genitive uskalluksen uskallusten
uskalluksien
partitive uskallusta uskalluksia
inessive uskalluksessa uskalluksissa
elative uskalluksesta uskalluksista
illative uskallukseen uskalluksiin
adessive uskalluksella uskalluksilla
ablative uskallukselta uskalluksilta
allative uskallukselle uskalluksille
essive uskalluksena uskalluksina
translative uskallukseksi uskalluksiksi
abessive uskalluksetta uskalluksitta
instructive uskalluksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of uskallus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]