työtätekevä

Finnish

Etymology

työtä (“work”) +‎ tekevä (“doing, performing”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtyø̯tæˌtekeʋæ/, [ˈt̪yø̞̯t̪æˌt̪e̞k̟e̞ʋæ]
• Rhymes: -ekeʋæ
• Hyphenation^(key): työtä‧teke‧vä

Adjective

työtätekevä (not comparable)

1. working (in paid employment)
2. (politics) working (belonging to working class)

Declension

Inflection of työtätekevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		työtätekevä	työtätekevät
genitive		työtätekevän	työtätekevien
partitive		työtätekevää	työtätekeviä
illative		työtätekevään	työtätekeviin
		singular	plural
nominative		työtätekevä	työtätekevät
accusative	nom.	työtätekevä	työtätekevät
	gen.	työtätekevän
genitive		työtätekevän	työtätekevien työtätekeväin rare
partitive		työtätekevää	työtätekeviä
inessive		työtätekevässä	työtätekevissä
elative		työtätekevästä	työtätekevistä
illative		työtätekevään	työtätekeviin
adessive		työtätekevällä	työtätekevillä
ablative		työtätekevältä	työtätekeviltä
allative		työtätekevälle	työtätekeville
essive		työtätekevänä	työtätekevinä
translative		työtätekeväksi	työtätekeviksi
abessive		työtätekevättä	työtätekevittä
instructive		—	työtätekevin
comitative		—	työtätekevine

Possessive forms of työtätekevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative työtätekeväni työtätekeväni accusative nom. työtätekeväni työtätekeväni gen. työtätekeväni genitive työtätekeväni työtätekevieni työtätekeväini rare partitive työtätekevääni työtätekeviäni inessive työtätekevässäni työtätekevissäni elative työtätekevästäni työtätekevistäni illative työtätekevääni työtätekeviini adessive työtätekevälläni työtätekevilläni ablative työtätekevältäni työtätekeviltäni allative työtätekevälleni työtätekevilleni essive työtätekevänäni työtätekevinäni translative työtätekeväkseni työtätekevikseni abessive työtätekevättäni työtätekevittäni instructive — — comitative — työtätekevineni second-person singular possessor singular plural nominative työtätekeväsi työtätekeväsi accusative nom. työtätekeväsi työtätekeväsi gen. työtätekeväsi genitive työtätekeväsi työtätekeviesi työtätekeväisi rare partitive työtätekevääsi työtätekeviäsi inessive työtätekevässäsi työtätekevissäsi elative työtätekevästäsi työtätekevistäsi illative työtätekevääsi työtätekeviisi adessive työtätekevälläsi työtätekevilläsi ablative työtätekevältäsi työtätekeviltäsi allative työtätekevällesi työtätekevillesi essive työtätekevänäsi työtätekevinäsi translative työtätekeväksesi työtätekeviksesi abessive työtätekevättäsi työtätekevittäsi instructive — — comitative — työtätekevinesi first-person plural possessor singular plural nominative työtätekevämme työtätekevämme accusative nom. työtätekevämme työtätekevämme gen. työtätekevämme genitive työtätekevämme työtätekeviemme työtätekeväimme rare partitive työtätekeväämme työtätekeviämme inessive työtätekevässämme työtätekevissämme elative työtätekevästämme työtätekevistämme illative työtätekeväämme työtätekeviimme adessive työtätekevällämme työtätekevillämme ablative työtätekevältämme työtätekeviltämme allative työtätekevällemme työtätekevillemme essive työtätekevänämme työtätekevinämme translative työtätekeväksemme työtätekeviksemme abessive työtätekevättämme työtätekevittämme instructive — — comitative — työtätekevinemme second-person plural possessor singular plural nominative työtätekevänne työtätekevänne accusative nom. työtätekevänne työtätekevänne gen. työtätekevänne genitive työtätekevänne työtätekevienne työtätekeväinne rare partitive työtätekeväänne työtätekeviänne inessive työtätekevässänne työtätekevissänne elative työtätekevästänne työtätekevistänne illative työtätekeväänne työtätekeviinne adessive työtätekevällänne työtätekevillänne ablative työtätekevältänne työtätekeviltänne allative työtätekevällenne työtätekevillenne essive työtätekevänänne työtätekevinänne translative työtätekeväksenne työtätekeviksenne abessive työtätekevättänne työtätekevittänne instructive — — comitative — työtätekevinenne third-person possessor singular plural nominative työtätekevänsä työtätekevänsä accusative nom. työtätekevänsä työtätekevänsä gen. työtätekevänsä genitive työtätekevänsä työtätekeviensä työtätekeväinsä rare partitive työtätekeväänsä työtätekeviään työtätekeviänsä inessive työtätekevässään työtätekevässänsä työtätekevissään työtätekevissänsä elative työtätekevästään työtätekevästänsä työtätekevistään työtätekevistänsä illative työtätekeväänsä työtätekeviinsä adessive työtätekevällään työtätekevällänsä työtätekevillään työtätekevillänsä ablative työtätekevältään työtätekevältänsä työtätekeviltään työtätekeviltänsä allative työtätekevälleen työtätekevällensä työtätekevilleen työtätekevillensä essive työtätekevänään työtätekevänänsä työtätekevinään työtätekevinänsä translative työtätekeväkseen työtätekeväksensä työtätekevikseen työtätekeviksensä abessive työtätekevättään työtätekevättänsä työtätekevittään työtätekevittänsä instructive — — comitative — työtätekevineen työtätekevinensä

Noun

työtätekevä

1. (politics, in the plural) the working class

Declension

Inflection of työtätekevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		työtätekevä	työtätekevät
genitive		työtätekevän	työtätekevien
partitive		työtätekevää	työtätekeviä
illative		työtätekevään	työtätekeviin
		singular	plural
nominative		työtätekevä	työtätekevät
accusative	nom.	työtätekevä	työtätekevät
	gen.	työtätekevän
genitive		työtätekevän	työtätekevien työtätekeväin rare
partitive		työtätekevää	työtätekeviä
inessive		työtätekevässä	työtätekevissä
elative		työtätekevästä	työtätekevistä
illative		työtätekevään	työtätekeviin
adessive		työtätekevällä	työtätekevillä
ablative		työtätekevältä	työtätekeviltä
allative		työtätekevälle	työtätekeville
essive		työtätekevänä	työtätekevinä
translative		työtätekeväksi	työtätekeviksi
abessive		työtätekevättä	työtätekevittä
instructive		—	työtätekevin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of työtätekevä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative työtätekeväni työtätekeväni accusative nom. työtätekeväni työtätekeväni gen. työtätekeväni genitive työtätekeväni työtätekevieni työtätekeväini rare partitive työtätekevääni työtätekeviäni inessive työtätekevässäni työtätekevissäni elative työtätekevästäni työtätekevistäni illative työtätekevääni työtätekeviini adessive työtätekevälläni työtätekevilläni ablative työtätekevältäni työtätekeviltäni allative työtätekevälleni työtätekevilleni essive työtätekevänäni työtätekevinäni translative työtätekeväkseni työtätekevikseni abessive työtätekevättäni työtätekevittäni instructive — — comitative — työtätekevineni second-person singular possessor singular plural nominative työtätekeväsi työtätekeväsi accusative nom. työtätekeväsi työtätekeväsi gen. työtätekeväsi genitive työtätekeväsi työtätekeviesi työtätekeväisi rare partitive työtätekevääsi työtätekeviäsi inessive työtätekevässäsi työtätekevissäsi elative työtätekevästäsi työtätekevistäsi illative työtätekevääsi työtätekeviisi adessive työtätekevälläsi työtätekevilläsi ablative työtätekevältäsi työtätekeviltäsi allative työtätekevällesi työtätekevillesi essive työtätekevänäsi työtätekevinäsi translative työtätekeväksesi työtätekeviksesi abessive työtätekevättäsi työtätekevittäsi instructive — — comitative — työtätekevinesi first-person plural possessor singular plural nominative työtätekevämme työtätekevämme accusative nom. työtätekevämme työtätekevämme gen. työtätekevämme genitive työtätekevämme työtätekeviemme työtätekeväimme rare partitive työtätekeväämme työtätekeviämme inessive työtätekevässämme työtätekevissämme elative työtätekevästämme työtätekevistämme illative työtätekeväämme työtätekeviimme adessive työtätekevällämme työtätekevillämme ablative työtätekevältämme työtätekeviltämme allative työtätekevällemme työtätekevillemme essive työtätekevänämme työtätekevinämme translative työtätekeväksemme työtätekeviksemme abessive työtätekevättämme työtätekevittämme instructive — — comitative — työtätekevinemme second-person plural possessor singular plural nominative työtätekevänne työtätekevänne accusative nom. työtätekevänne työtätekevänne gen. työtätekevänne genitive työtätekevänne työtätekevienne työtätekeväinne rare partitive työtätekeväänne työtätekeviänne inessive työtätekevässänne työtätekevissänne elative työtätekevästänne työtätekevistänne illative työtätekeväänne työtätekeviinne adessive työtätekevällänne työtätekevillänne ablative työtätekevältänne työtätekeviltänne allative työtätekevällenne työtätekevillenne essive työtätekevänänne työtätekevinänne translative työtätekeväksenne työtätekeviksenne abessive työtätekevättänne työtätekevittänne instructive — — comitative — työtätekevinenne third-person possessor singular plural nominative työtätekevänsä työtätekevänsä accusative nom. työtätekevänsä työtätekevänsä gen. työtätekevänsä genitive työtätekevänsä työtätekeviensä työtätekeväinsä rare partitive työtätekeväänsä työtätekeviään työtätekeviänsä inessive työtätekevässään työtätekevässänsä työtätekevissään työtätekevissänsä elative työtätekevästään työtätekevästänsä työtätekevistään työtätekevistänsä illative työtätekeväänsä työtätekeviinsä adessive työtätekevällään työtätekevällänsä työtätekevillään työtätekevillänsä ablative työtätekevältään työtätekevältänsä työtätekeviltään työtätekeviltänsä allative työtätekevälleen työtätekevällensä työtätekevilleen työtätekevillensä essive työtätekevänään työtätekevänänsä työtätekevinään työtätekevinänsä translative työtätekeväkseen työtätekeväksensä työtätekevikseen työtätekeviksensä abessive työtätekevättään työtätekevättänsä työtätekevittään työtätekevittänsä instructive — — comitative — työtätekevineen työtätekevinensä

Further reading

• “työtätekevä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03