Jump to content

tutkiva

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtutkiʋɑ/, [ˈt̪ut̪k̟iʋɑ̝]
  • Rhymes: -utkiʋɑ
  • Hyphenation(key): tut‧ki‧va

Adjective

[edit]

tutkiva (comparative tutkivampi, superlative tutkivin)

  1. investigative
  2. searching (looking over closely)

Declension

[edit]
Inflection of tutkiva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tutkiva tutkivat
genitive tutkivan tutkivien
partitive tutkivaa tutkivia
illative tutkivaan tutkiviin
singular plural
nominative tutkiva tutkivat
accusative nom. tutkiva tutkivat
gen. tutkivan
genitive tutkivan tutkivien
tutkivain rare
partitive tutkivaa tutkivia
inessive tutkivassa tutkivissa
elative tutkivasta tutkivista
illative tutkivaan tutkiviin
adessive tutkivalla tutkivilla
ablative tutkivalta tutkivilta
allative tutkivalle tutkiville
essive tutkivana tutkivina
translative tutkivaksi tutkiviksi
abessive tutkivatta tutkivitta
instructive tutkivin
comitative tutkivine
Possessive forms of tutkiva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tutkivani tutkivani
accusative nom. tutkivani tutkivani
gen. tutkivani
genitive tutkivani tutkivieni
tutkivaini rare
partitive tutkivaani tutkiviani
inessive tutkivassani tutkivissani
elative tutkivastani tutkivistani
illative tutkivaani tutkiviini
adessive tutkivallani tutkivillani
ablative tutkivaltani tutkiviltani
allative tutkivalleni tutkivilleni
essive tutkivanani tutkivinani
translative tutkivakseni tutkivikseni
abessive tutkivattani tutkivittani
instructive
comitative tutkivineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tutkivasi tutkivasi
accusative nom. tutkivasi tutkivasi
gen. tutkivasi
genitive tutkivasi tutkiviesi
tutkivaisi rare
partitive tutkivaasi tutkiviasi
inessive tutkivassasi tutkivissasi
elative tutkivastasi tutkivistasi
illative tutkivaasi tutkiviisi
adessive tutkivallasi tutkivillasi
ablative tutkivaltasi tutkiviltasi
allative tutkivallesi tutkivillesi
essive tutkivanasi tutkivinasi
translative tutkivaksesi tutkiviksesi
abessive tutkivattasi tutkivittasi
instructive
comitative tutkivinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tutkivamme tutkivamme
accusative nom. tutkivamme tutkivamme
gen. tutkivamme
genitive tutkivamme tutkiviemme
tutkivaimme rare
partitive tutkivaamme tutkiviamme
inessive tutkivassamme tutkivissamme
elative tutkivastamme tutkivistamme
illative tutkivaamme tutkiviimme
adessive tutkivallamme tutkivillamme
ablative tutkivaltamme tutkiviltamme
allative tutkivallemme tutkivillemme
essive tutkivanamme tutkivinamme
translative tutkivaksemme tutkiviksemme
abessive tutkivattamme tutkivittamme
instructive
comitative tutkivinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tutkivanne tutkivanne
accusative nom. tutkivanne tutkivanne
gen. tutkivanne
genitive tutkivanne tutkivienne
tutkivainne rare
partitive tutkivaanne tutkivianne
inessive tutkivassanne tutkivissanne
elative tutkivastanne tutkivistanne
illative tutkivaanne tutkiviinne
adessive tutkivallanne tutkivillanne
ablative tutkivaltanne tutkiviltanne
allative tutkivallenne tutkivillenne
essive tutkivananne tutkivinanne
translative tutkivaksenne tutkiviksenne
abessive tutkivattanne tutkivittanne
instructive
comitative tutkivinenne

Derived terms

[edit]

Participle

[edit]

tutkiva

  1. present active participle of tutkia

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]