tuotava

Finnish

Participle

tuotava

1. present passive participle of tuoda

Declension

Inflection of tuotava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		tuotava	tuotavat
genitive		tuotavan	tuotavien
partitive		tuotavaa	tuotavia
illative		tuotavaan	tuotaviin
		singular	plural
nominative		tuotava	tuotavat
accusative	nom.	tuotava	tuotavat
	gen.	tuotavan
genitive		tuotavan	tuotavien tuotavain rare
partitive		tuotavaa	tuotavia
inessive		tuotavassa	tuotavissa
elative		tuotavasta	tuotavista
illative		tuotavaan	tuotaviin
adessive		tuotavalla	tuotavilla
ablative		tuotavalta	tuotavilta
allative		tuotavalle	tuotaville
essive		tuotavana	tuotavina
translative		tuotavaksi	tuotaviksi
abessive		tuotavatta	tuotavitta
instructive		—	tuotavin
comitative		—	tuotavine

Possessive forms of tuotava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative tuotavani tuotavani accusative nom. tuotavani tuotavani gen. tuotavani genitive tuotavani tuotavieni tuotavaini rare partitive tuotavaani tuotaviani inessive tuotavassani tuotavissani elative tuotavastani tuotavistani illative tuotavaani tuotaviini adessive tuotavallani tuotavillani ablative tuotavaltani tuotaviltani allative tuotavalleni tuotavilleni essive tuotavanani tuotavinani translative tuotavakseni tuotavikseni abessive tuotavattani tuotavittani instructive — — comitative — tuotavineni second-person singular possessor singular plural nominative tuotavasi tuotavasi accusative nom. tuotavasi tuotavasi gen. tuotavasi genitive tuotavasi tuotaviesi tuotavaisi rare partitive tuotavaasi tuotaviasi inessive tuotavassasi tuotavissasi elative tuotavastasi tuotavistasi illative tuotavaasi tuotaviisi adessive tuotavallasi tuotavillasi ablative tuotavaltasi tuotaviltasi allative tuotavallesi tuotavillesi essive tuotavanasi tuotavinasi translative tuotavaksesi tuotaviksesi abessive tuotavattasi tuotavittasi instructive — — comitative — tuotavinesi first-person plural possessor singular plural nominative tuotavamme tuotavamme accusative nom. tuotavamme tuotavamme gen. tuotavamme genitive tuotavamme tuotaviemme tuotavaimme rare partitive tuotavaamme tuotaviamme inessive tuotavassamme tuotavissamme elative tuotavastamme tuotavistamme illative tuotavaamme tuotaviimme adessive tuotavallamme tuotavillamme ablative tuotavaltamme tuotaviltamme allative tuotavallemme tuotavillemme essive tuotavanamme tuotavinamme translative tuotavaksemme tuotaviksemme abessive tuotavattamme tuotavittamme instructive — — comitative — tuotavinemme second-person plural possessor singular plural nominative tuotavanne tuotavanne accusative nom. tuotavanne tuotavanne gen. tuotavanne genitive tuotavanne tuotavienne tuotavainne rare partitive tuotavaanne tuotavianne inessive tuotavassanne tuotavissanne elative tuotavastanne tuotavistanne illative tuotavaanne tuotaviinne adessive tuotavallanne tuotavillanne ablative tuotavaltanne tuotaviltanne allative tuotavallenne tuotavillenne essive tuotavananne tuotavinanne translative tuotavaksenne tuotaviksenne abessive tuotavattanne tuotavittanne instructive — — comitative — tuotavinenne third-person possessor singular plural nominative tuotavansa tuotavansa accusative nom. tuotavansa tuotavansa gen. tuotavansa genitive tuotavansa tuotaviensa tuotavainsa rare partitive tuotavaansa tuotaviaan tuotaviansa inessive tuotavassaan tuotavassansa tuotavissaan tuotavissansa elative tuotavastaan tuotavastansa tuotavistaan tuotavistansa illative tuotavaansa tuotaviinsa adessive tuotavallaan tuotavallansa tuotavillaan tuotavillansa ablative tuotavaltaan tuotavaltansa tuotaviltaan tuotaviltansa allative tuotavalleen tuotavallensa tuotavilleen tuotavillensa essive tuotavanaan tuotavanansa tuotavinaan tuotavinansa translative tuotavakseen tuotavaksensa tuotavikseen tuotaviksensa abessive tuotavattaan tuotavattansa tuotavittaan tuotavittansa instructive — — comitative — tuotavineen tuotavinensa

Anagrams

• vuottaa