Jump to content

tunnuste

From Wiktionary, the free dictionary

Estonian

[edit]

Noun

[edit]

tunnuste

  1. genitive plural of tunnus

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tunnustaa +‎ -e

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtunːusteˣ/, [ˈt̪unːus̠te̞(ʔ)]
  • Rhymes: -unːuste
  • Hyphenation(key): tun‧nus‧te

Noun

[edit]

tunnuste

  1. bill of acceptance

Declension

[edit]
Inflection of tunnuste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tunnuste tunnusteet
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
singular plural
nominative tunnuste tunnusteet
accusative nom. tunnuste tunnusteet
gen. tunnusteen
genitive tunnusteen tunnusteiden
tunnusteitten
partitive tunnustetta tunnusteita
inessive tunnusteessa tunnusteissa
elative tunnusteesta tunnusteista
illative tunnusteeseen tunnusteisiin
tunnusteihin
adessive tunnusteella tunnusteilla
ablative tunnusteelta tunnusteilta
allative tunnusteelle tunnusteille
essive tunnusteena tunnusteina
translative tunnusteeksi tunnusteiksi
abessive tunnusteetta tunnusteitta
instructive tunnustein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnuste (Kotus type 48/hame, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]