Jump to content

tunkeilu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tunkeilla +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtuŋkei̯lu/, [ˈt̪uŋk̟e̞i̯lu]
  • Rhymes: -uŋkeilu
  • Hyphenation(key): tun‧kei‧lu

Noun

[edit]

tunkeilu

  1. intruding

Declension

[edit]
Inflection of tunkeilu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative tunkeilu tunkeilut
genitive tunkeilun tunkeilujen
tunkeiluiden
tunkeiluitten
partitive tunkeilua tunkeiluja
tunkeiluita
illative tunkeiluun tunkeiluihin
singular plural
nominative tunkeilu tunkeilut
accusative nom. tunkeilu tunkeilut
gen. tunkeilun
genitive tunkeilun tunkeilujen
tunkeiluiden
tunkeiluitten
partitive tunkeilua tunkeiluja
tunkeiluita
inessive tunkeilussa tunkeiluissa
elative tunkeilusta tunkeiluista
illative tunkeiluun tunkeiluihin
adessive tunkeilulla tunkeiluilla
ablative tunkeilulta tunkeiluilta
allative tunkeilulle tunkeiluille
essive tunkeiluna tunkeiluina
translative tunkeiluksi tunkeiluiksi
abessive tunkeilutta tunkeiluitta
instructive tunkeiluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunkeilu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]