tunkeilevuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tunkeileva +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtuŋkei̯leʋuːs/, [ˈt̪uŋk̟e̞i̯ˌle̞ʋuːs̠]
  • Rhymes: -eʋuːs
  • Hyphenation(key): tun‧kei‧le‧vuus

Noun

[edit]

tunkeilevuus

  1. meddlesomeness

Declension

[edit]
Inflection of tunkeilevuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative tunkeilevuus tunkeilevuudet
genitive tunkeilevuuden tunkeilevuuksien
partitive tunkeilevuutta tunkeilevuuksia
illative tunkeilevuuteen tunkeilevuuksiin
singular plural
nominative tunkeilevuus tunkeilevuudet
accusative nom. tunkeilevuus tunkeilevuudet
gen. tunkeilevuuden
genitive tunkeilevuuden tunkeilevuuksien
partitive tunkeilevuutta tunkeilevuuksia
inessive tunkeilevuudessa tunkeilevuuksissa
elative tunkeilevuudesta tunkeilevuuksista
illative tunkeilevuuteen tunkeilevuuksiin
adessive tunkeilevuudella tunkeilevuuksilla
ablative tunkeilevuudelta tunkeilevuuksilta
allative tunkeilevuudelle tunkeilevuuksille
essive tunkeilevuutena tunkeilevuuksina
translative tunkeilevuudeksi tunkeilevuuksiksi
abessive tunkeilevuudetta tunkeilevuuksitta
instructive tunkeilevuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunkeilevuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]