tiukku
Ingrian
[edit]Etymology
[edit]From tiukkaa (“to play”) + -u.
Pronunciation
[edit]- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtiu̯kːu/, [ˈtʲiu̯kːŭ̥]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈtiu̯kːu/, [ˈtiu̯kːu]
- Rhymes: -iu̯kːu
- Hyphenation: tiuk‧ku
Noun
[edit]tiukku
- game
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 58:
- Tiukku ja nagru väkevä, kunis oppia ei aleta.
- A game and a loud laugh, until they start to learn.
Declension
[edit]| Declension of tiukku (type 4/koivu, kk-k gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | tiukku | tiukut |
| genitive | tiukun | tiukkuin, tiukkuloin |
| partitive | tiukkua | tiukkuja, tiukkuloja |
| illative | tiukkuu | tiukkui, tiukkuloihe |
| inessive | tiukuus | tiukuis, tiukkulois |
| elative | tiukust | tiukuist, tiukkuloist |
| allative | tiukulle | tiukuille, tiukkuloille |
| adessive | tiukuul | tiukuil, tiukkuloil |
| ablative | tiukult | tiukuilt, tiukkuloilt |
| translative | tiukuks | tiukuiks, tiukkuloiks |
| essive | tiukkunna, tiukkuun | tiukkuinna, tiukkuloinna, tiukkuin, tiukkuloin |
| exessive1) | tiukkunt | tiukkuint, tiukkuloint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
Synonyms
[edit]References
[edit]- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587