tippi

Finnish

Etymology

From English tip.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtipːi/, [ˈt̪ipːi]
• Rhymes: -ipːi
• Hyphenation^(key): tip‧pi

Noun

tippi

1. A tip (small amount of money).

Declension

Inflection of tippi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative		tippi	tipit
genitive		tipin	tippien
partitive		tippiä	tippejä
illative		tippiin	tippeihin
		singular	plural
nominative		tippi	tipit
accusative	nom.	tippi	tipit
	gen.	tipin
genitive		tipin	tippien
partitive		tippiä	tippejä
inessive		tipissä	tipeissä
elative		tipistä	tipeistä
illative		tippiin	tippeihin
adessive		tipillä	tipeillä
ablative		tipiltä	tipeiltä
allative		tipille	tipeille
essive		tippinä	tippeinä
translative		tipiksi	tipeiksi
abessive		tipittä	tipeittä
instructive		—	tipein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tippi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tippini tippini accusative nom. tippini tippini gen. tippini genitive tippini tippieni partitive tippiäni tippejäni inessive tipissäni tipeissäni elative tipistäni tipeistäni illative tippiini tippeihini adessive tipilläni tipeilläni ablative tipiltäni tipeiltäni allative tipilleni tipeilleni essive tippinäni tippeinäni translative tipikseni tipeikseni abessive tipittäni tipeittäni instructive — — comitative — tippeineni second-person singular possessor singular plural nominative tippisi tippisi accusative nom. tippisi tippisi gen. tippisi genitive tippisi tippiesi partitive tippiäsi tippejäsi inessive tipissäsi tipeissäsi elative tipistäsi tipeistäsi illative tippiisi tippeihisi adessive tipilläsi tipeilläsi ablative tipiltäsi tipeiltäsi allative tipillesi tipeillesi essive tippinäsi tippeinäsi translative tipiksesi tipeiksesi abessive tipittäsi tipeittäsi instructive — — comitative — tippeinesi first-person plural possessor singular plural nominative tippimme tippimme accusative nom. tippimme tippimme gen. tippimme genitive tippimme tippiemme partitive tippiämme tippejämme inessive tipissämme tipeissämme elative tipistämme tipeistämme illative tippiimme tippeihimme adessive tipillämme tipeillämme ablative tipiltämme tipeiltämme allative tipillemme tipeillemme essive tippinämme tippeinämme translative tipiksemme tipeiksemme abessive tipittämme tipeittämme instructive — — comitative — tippeinemme second-person plural possessor singular plural nominative tippinne tippinne accusative nom. tippinne tippinne gen. tippinne genitive tippinne tippienne partitive tippiänne tippejänne inessive tipissänne tipeissänne elative tipistänne tipeistänne illative tippiinne tippeihinne adessive tipillänne tipeillänne ablative tipiltänne tipeiltänne allative tipillenne tipeillenne essive tippinänne tippeinänne translative tipiksenne tipeiksenne abessive tipittänne tipeittänne instructive — — comitative — tippeinenne third-person possessor singular plural nominative tippinsä tippinsä accusative nom. tippinsä tippinsä gen. tippinsä genitive tippinsä tippiensä partitive tippiään tippiänsä tippejään tippejänsä inessive tipissään tipissänsä tipeissään tipeissänsä elative tipistään tipistänsä tipeistään tipeistänsä illative tippiinsä tippeihinsä adessive tipillään tipillänsä tipeillään tipeillänsä ablative tipiltään tipiltänsä tipeiltään tipeiltänsä allative tipilleen tipillensä tipeilleen tipeillensä essive tippinään tippinänsä tippeinään tippeinänsä translative tipikseen tipiksensä tipeikseen tipeiksensä abessive tipittään tipittänsä tipeittään tipeittänsä instructive — — comitative — tippeineen tippeinensä

Derived terms

• tipata

 

Further reading

• “tippi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• pipit

Italian

Verb

tippi

1. inflection of tippare:
   1. second-person singular present indicative
   2. first/second/third-person singular present subjunctive
   3. third-person singular imperative