timppi

Finnish

Etymology

Borrowed from Swedish timp.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtimpːi/, [ˈt̪impːi]
• Rhymes: -impːi
• Syllabification^(key): timp‧pi

Noun

timppi

1. a band used to help wearing a tykkimyssy and keep it in place

Declension

Inflection of timppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative		timppi	timpit
genitive		timpin	timppien
partitive		timppiä	timppejä
illative		timppiin	timppeihin
		singular	plural
nominative		timppi	timpit
accusative	nom.	timppi	timpit
	gen.	timpin
genitive		timpin	timppien
partitive		timppiä	timppejä
inessive		timpissä	timpeissä
elative		timpistä	timpeistä
illative		timppiin	timppeihin
adessive		timpillä	timpeillä
ablative		timpiltä	timpeiltä
allative		timpille	timpeille
essive		timppinä	timppeinä
translative		timpiksi	timpeiksi
abessive		timpittä	timpeittä
instructive		—	timpein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of timppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative timppini timppini accusative nom. timppini timppini gen. timppini genitive timppini timppieni partitive timppiäni timppejäni inessive timpissäni timpeissäni elative timpistäni timpeistäni illative timppiini timppeihini adessive timpilläni timpeilläni ablative timpiltäni timpeiltäni allative timpilleni timpeilleni essive timppinäni timppeinäni translative timpikseni timpeikseni abessive timpittäni timpeittäni instructive — — comitative — timppeineni second-person singular possessor singular plural nominative timppisi timppisi accusative nom. timppisi timppisi gen. timppisi genitive timppisi timppiesi partitive timppiäsi timppejäsi inessive timpissäsi timpeissäsi elative timpistäsi timpeistäsi illative timppiisi timppeihisi adessive timpilläsi timpeilläsi ablative timpiltäsi timpeiltäsi allative timpillesi timpeillesi essive timppinäsi timppeinäsi translative timpiksesi timpeiksesi abessive timpittäsi timpeittäsi instructive — — comitative — timppeinesi first-person plural possessor singular plural nominative timppimme timppimme accusative nom. timppimme timppimme gen. timppimme genitive timppimme timppiemme partitive timppiämme timppejämme inessive timpissämme timpeissämme elative timpistämme timpeistämme illative timppiimme timppeihimme adessive timpillämme timpeillämme ablative timpiltämme timpeiltämme allative timpillemme timpeillemme essive timppinämme timppeinämme translative timpiksemme timpeiksemme abessive timpittämme timpeittämme instructive — — comitative — timppeinemme second-person plural possessor singular plural nominative timppinne timppinne accusative nom. timppinne timppinne gen. timppinne genitive timppinne timppienne partitive timppiänne timppejänne inessive timpissänne timpeissänne elative timpistänne timpeistänne illative timppiinne timppeihinne adessive timpillänne timpeillänne ablative timpiltänne timpeiltänne allative timpillenne timpeillenne essive timppinänne timppeinänne translative timpiksenne timpeiksenne abessive timpittänne timpeittänne instructive — — comitative — timppeinenne third-person possessor singular plural nominative timppinsä timppinsä accusative nom. timppinsä timppinsä gen. timppinsä genitive timppinsä timppiensä partitive timppiään timppiänsä timppejään timppejänsä inessive timpissään timpissänsä timpeissään timpeissänsä elative timpistään timpistänsä timpeistään timpeistänsä illative timppiinsä timppeihinsä adessive timpillään timpillänsä timpeillään timpeillänsä ablative timpiltään timpiltänsä timpeiltään timpeiltänsä allative timpilleen timpillensä timpeilleen timpeillensä essive timppinään timppinänsä timppeinään timppeinänsä translative timpikseen timpiksensä timpeikseen timpeiksensä abessive timpittään timpittänsä timpeittään timpeittänsä instructive — — comitative — timppeineen timppeinensä