suonitus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

suonittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsuo̯nitus/, [ˈs̠uo̞̯nit̪us̠]
  • Rhymes: -uonitus
  • Hyphenation(key): suo‧ni‧tus

Noun

[edit]

suonitus

  1. (botany) venation (pattern of veins)

Declension

[edit]
Inflection of suonitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative suonitus suonitukset
genitive suonituksen suonitusten
suonituksien
partitive suonitusta suonituksia
illative suonitukseen suonituksiin
singular plural
nominative suonitus suonitukset
accusative nom. suonitus suonitukset
gen. suonituksen
genitive suonituksen suonitusten
suonituksien
partitive suonitusta suonituksia
inessive suonituksessa suonituksissa
elative suonituksesta suonituksista
illative suonitukseen suonituksiin
adessive suonituksella suonituksilla
ablative suonitukselta suonituksilta
allative suonitukselle suonituksille
essive suonituksena suonituksina
translative suonitukseksi suonituksiksi
abessive suonituksetta suonituksitta
instructive suonituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suonitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]