Jump to content

staaki

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Swedish stag.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈstɑːki/, [ˈs̠tɑ̝ːk̟i]
  • Rhymes: -ɑːki
  • Hyphenation(key): staa‧ki

Noun

[edit]

staaki

  1. (nautical) guy, guyline

Declension

[edit]
Inflection of staaki (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative staaki staakit
genitive staakin staakien
partitive staakia staakeja
illative staakiin staakeihin
singular plural
nominative staaki staakit
accusative nom. staaki staakit
gen. staakin
genitive staakin staakien
partitive staakia staakeja
inessive staakissa staakeissa
elative staakista staakeista
illative staakiin staakeihin
adessive staakilla staakeilla
ablative staakilta staakeilta
allative staakille staakeille
essive staakina staakeina
translative staakiksi staakeiksi
abessive staakitta staakeitta
instructive staakein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of staaki (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative staakini staakini
accusative nom. staakini staakini
gen. staakini
genitive staakini staakieni
partitive staakiani staakejani
inessive staakissani staakeissani
elative staakistani staakeistani
illative staakiini staakeihini
adessive staakillani staakeillani
ablative staakiltani staakeiltani
allative staakilleni staakeilleni
essive staakinani staakeinani
translative staakikseni staakeikseni
abessive staakittani staakeittani
instructive
comitative staakeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative staakisi staakisi
accusative nom. staakisi staakisi
gen. staakisi
genitive staakisi staakiesi
partitive staakiasi staakejasi
inessive staakissasi staakeissasi
elative staakistasi staakeistasi
illative staakiisi staakeihisi
adessive staakillasi staakeillasi
ablative staakiltasi staakeiltasi
allative staakillesi staakeillesi
essive staakinasi staakeinasi
translative staakiksesi staakeiksesi
abessive staakittasi staakeittasi
instructive
comitative staakeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative staakimme staakimme
accusative nom. staakimme staakimme
gen. staakimme
genitive staakimme staakiemme
partitive staakiamme staakejamme
inessive staakissamme staakeissamme
elative staakistamme staakeistamme
illative staakiimme staakeihimme
adessive staakillamme staakeillamme
ablative staakiltamme staakeiltamme
allative staakillemme staakeillemme
essive staakinamme staakeinamme
translative staakiksemme staakeiksemme
abessive staakittamme staakeittamme
instructive
comitative staakeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative staakinne staakinne
accusative nom. staakinne staakinne
gen. staakinne
genitive staakinne staakienne
partitive staakianne staakejanne
inessive staakissanne staakeissanne
elative staakistanne staakeistanne
illative staakiinne staakeihinne
adessive staakillanne staakeillanne
ablative staakiltanne staakeiltanne
allative staakillenne staakeillenne
essive staakinanne staakeinanne
translative staakiksenne staakeiksenne
abessive staakittanne staakeittanne
instructive
comitative staakeinenne

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]