spontaanius

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

spontaani +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈspont(ː)ɑːnius/, [ˈs̠po̞n̪t̪(ː)ɑ̝ːˌnius̠]
  • Rhymes: -ius
  • Hyphenation(key): spon‧taa‧ni‧us

Noun

[edit]

spontaanius

  1. spontaneity

Declension

[edit]
Inflection of spontaanius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative spontaanius spontaaniudet
genitive spontaaniuden spontaaniuksien
partitive spontaaniutta spontaaniuksia
illative spontaaniuteen spontaaniuksiin
singular plural
nominative spontaanius spontaaniudet
accusative nom. spontaanius spontaaniudet
gen. spontaaniuden
genitive spontaaniuden spontaaniuksien
partitive spontaaniutta spontaaniuksia
inessive spontaaniudessa spontaaniuksissa
elative spontaaniudesta spontaaniuksista
illative spontaaniuteen spontaaniuksiin
adessive spontaaniudella spontaaniuksilla
ablative spontaaniudelta spontaaniuksilta
allative spontaaniudelle spontaaniuksille
essive spontaaniutena spontaaniuksina
translative spontaaniudeksi spontaaniuksiksi
abessive spontaaniudetta spontaaniuksitta
instructive spontaaniuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of spontaanius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]