Jump to content

sovittelu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sovitella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoʋitːelu/, [ˈs̠o̞ʋit̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): so‧vit‧te‧lu

Noun

[edit]

sovittelu

  1. conciliation, mediation
  2. adjustment, fitting

Declension

[edit]
Inflection of sovittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative sovittelu sovittelut
genitive sovittelun sovittelujen
sovitteluiden
sovitteluitten
partitive sovittelua sovitteluja
sovitteluita
illative sovitteluun sovitteluihin
singular plural
nominative sovittelu sovittelut
accusative nom. sovittelu sovittelut
gen. sovittelun
genitive sovittelun sovittelujen
sovitteluiden
sovitteluitten
partitive sovittelua sovitteluja
sovitteluita
inessive sovittelussa sovitteluissa
elative sovittelusta sovitteluista
illative sovitteluun sovitteluihin
adessive sovittelulla sovitteluilla
ablative sovittelulta sovitteluilta
allative sovittelulle sovitteluille
essive sovitteluna sovitteluina
translative sovitteluksi sovitteluiksi
abessive sovittelutta sovitteluitta
instructive sovitteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sovittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]