sortti

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsortːi/, [ˈs̠o̞rt̪ːi]
• Rhymes: -ortːi
• Hyphenation^(key): sort‧ti

Etymology 1

Borrowed from Swedish sort (“sort, kind”).

Noun

sortti (informal)

1. type, kind, sort

Declension

Inflection of sortti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		sortti	sortit
genitive		sortin	sorttien
partitive		sorttia	sortteja
illative		sorttiin	sortteihin
		singular	plural
nominative		sortti	sortit
accusative	nom.	sortti	sortit
	gen.	sortin
genitive		sortin	sorttien
partitive		sorttia	sortteja
inessive		sortissa	sorteissa
elative		sortista	sorteista
illative		sorttiin	sortteihin
adessive		sortilla	sorteilla
ablative		sortilta	sorteilta
allative		sortille	sorteille
essive		sorttina	sortteina
translative		sortiksi	sorteiksi
abessive		sortitta	sorteitta
instructive		—	sortein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sortti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sorttini sorttini accusative nom. sorttini sorttini gen. sorttini genitive sorttini sorttieni partitive sorttiani sorttejani inessive sortissani sorteissani elative sortistani sorteistani illative sorttiini sortteihini adessive sortillani sorteillani ablative sortiltani sorteiltani allative sortilleni sorteilleni essive sorttinani sortteinani translative sortikseni sorteikseni abessive sortittani sorteittani instructive — — comitative — sortteineni second-person singular possessor singular plural nominative sorttisi sorttisi accusative nom. sorttisi sorttisi gen. sorttisi genitive sorttisi sorttiesi partitive sorttiasi sorttejasi inessive sortissasi sorteissasi elative sortistasi sorteistasi illative sorttiisi sortteihisi adessive sortillasi sorteillasi ablative sortiltasi sorteiltasi allative sortillesi sorteillesi essive sorttinasi sortteinasi translative sortiksesi sorteiksesi abessive sortittasi sorteittasi instructive — — comitative — sortteinesi first-person plural possessor singular plural nominative sorttimme sorttimme accusative nom. sorttimme sorttimme gen. sorttimme genitive sorttimme sorttiemme partitive sorttiamme sorttejamme inessive sortissamme sorteissamme elative sortistamme sorteistamme illative sorttiimme sortteihimme adessive sortillamme sorteillamme ablative sortiltamme sorteiltamme allative sortillemme sorteillemme essive sorttinamme sortteinamme translative sortiksemme sorteiksemme abessive sortittamme sorteittamme instructive — — comitative — sortteinemme second-person plural possessor singular plural nominative sorttinne sorttinne accusative nom. sorttinne sorttinne gen. sorttinne genitive sorttinne sorttienne partitive sorttianne sorttejanne inessive sortissanne sorteissanne elative sortistanne sorteistanne illative sorttiinne sortteihinne adessive sortillanne sorteillanne ablative sortiltanne sorteiltanne allative sortillenne sorteillenne essive sorttinanne sortteinanne translative sortiksenne sorteiksenne abessive sortittanne sorteittanne instructive — — comitative — sortteinenne third-person possessor singular plural nominative sorttinsa sorttinsa accusative nom. sorttinsa sorttinsa gen. sorttinsa genitive sorttinsa sorttiensa partitive sorttiaan sorttiansa sorttejaan sorttejansa inessive sortissaan sortissansa sorteissaan sorteissansa elative sortistaan sortistansa sorteistaan sorteistansa illative sorttiinsa sortteihinsa adessive sortillaan sortillansa sorteillaan sorteillansa ablative sortiltaan sortiltansa sorteiltaan sorteiltansa allative sortilleen sortillensa sorteilleen sorteillensa essive sorttinaan sorttinansa sortteinaan sortteinansa translative sortikseen sortiksensa sorteikseen sorteiksensa abessive sortittaan sortittansa sorteittaan sorteittansa instructive — — comitative — sortteineen sortteinensa

Synonyms

• laji
• tyyppi

Derived terms

• sorttinen

Further reading

• “sortti”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Borrowed from English shortstop and shortened.

Noun

sortti

1. (baseball) shortstop (infield defensive player that stands between the second baseman and the third baseman)

Declension

Inflection of sortti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		sortti	sortit
genitive		sortin	sorttien
partitive		sorttia	sortteja
illative		sorttiin	sortteihin
		singular	plural
nominative		sortti	sortit
accusative	nom.	sortti	sortit
	gen.	sortin
genitive		sortin	sorttien
partitive		sorttia	sortteja
inessive		sortissa	sorteissa
elative		sortista	sorteista
illative		sorttiin	sortteihin
adessive		sortilla	sorteilla
ablative		sortilta	sorteilta
allative		sortille	sorteille
essive		sorttina	sortteina
translative		sortiksi	sorteiksi
abessive		sortitta	sorteitta
instructive		—	sortein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of sortti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative sorttini sorttini accusative nom. sorttini sorttini gen. sorttini genitive sorttini sorttieni partitive sorttiani sorttejani inessive sortissani sorteissani elative sortistani sorteistani illative sorttiini sortteihini adessive sortillani sorteillani ablative sortiltani sorteiltani allative sortilleni sorteilleni essive sorttinani sortteinani translative sortikseni sorteikseni abessive sortittani sorteittani instructive — — comitative — sortteineni second-person singular possessor singular plural nominative sorttisi sorttisi accusative nom. sorttisi sorttisi gen. sorttisi genitive sorttisi sorttiesi partitive sorttiasi sorttejasi inessive sortissasi sorteissasi elative sortistasi sorteistasi illative sorttiisi sortteihisi adessive sortillasi sorteillasi ablative sortiltasi sorteiltasi allative sortillesi sorteillesi essive sorttinasi sortteinasi translative sortiksesi sorteiksesi abessive sortittasi sorteittasi instructive — — comitative — sortteinesi first-person plural possessor singular plural nominative sorttimme sorttimme accusative nom. sorttimme sorttimme gen. sorttimme genitive sorttimme sorttiemme partitive sorttiamme sorttejamme inessive sortissamme sorteissamme elative sortistamme sorteistamme illative sorttiimme sortteihimme adessive sortillamme sorteillamme ablative sortiltamme sorteiltamme allative sortillemme sorteillemme essive sorttinamme sortteinamme translative sortiksemme sorteiksemme abessive sortittamme sorteittamme instructive — — comitative — sortteinemme second-person plural possessor singular plural nominative sorttinne sorttinne accusative nom. sorttinne sorttinne gen. sorttinne genitive sorttinne sorttienne partitive sorttianne sorttejanne inessive sortissanne sorteissanne elative sortistanne sorteistanne illative sorttiinne sortteihinne adessive sortillanne sorteillanne ablative sortiltanne sorteiltanne allative sortillenne sorteillenne essive sorttinanne sortteinanne translative sortiksenne sorteiksenne abessive sortittanne sorteittanne instructive — — comitative — sortteinenne third-person possessor singular plural nominative sorttinsa sorttinsa accusative nom. sorttinsa sorttinsa gen. sorttinsa genitive sorttinsa sorttiensa partitive sorttiaan sorttiansa sorttejaan sorttejansa inessive sortissaan sortissansa sorteissaan sorteissansa elative sortistaan sortistansa sorteistaan sorteistansa illative sorttiinsa sortteihinsa adessive sortillaan sortillansa sorteillaan sorteillansa ablative sortiltaan sortiltansa sorteiltaan sorteiltansa allative sortilleen sortillensa sorteilleen sorteillensa essive sorttinaan sorttinansa sortteinaan sortteinansa translative sortikseen sortiksensa sorteikseen sorteiksensa abessive sortittaan sortittansa sorteittaan sorteittansa instructive — — comitative — sortteineen sortteinensa

Anagrams

• Torsti

Ingrian

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsortːi/, [ˈs̠o̞rtʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsortːi/, [ˈʃo̞rtːi]
• Rhymes: -ortʲː, -ortːi
• Hyphenation: sort‧ti

Noun

sortti

1. Alternative form of sorttu

Declension

Declension of sortti (type 5/vahti, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	sortti	sortit
genitive	sortin	sorttiin, sorttiloin
partitive	sorttia	sorttija, sorttiloja
illative	sorttii	sorttii, sorttiloihe
inessive	sortiis	sorttiis, sorttilois
elative	sortist	sorttiist, sorttiloist
allative	sortille	sorttiille, sorttiloille
adessive	sortiil	sorttiil, sorttiloil
ablative	sortilt	sorttiilt, sorttiloilt
translative	sortiks	sorttiiks, sorttiloiks
essive	sorttinna, sorttiin	sorttiinna, sorttiloinna, sorttiin, sorttiloin
exessive1)	sorttint	sorttiint, sorttiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 541