Jump to content

sopimuspakko

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sopimus +‎ pakko

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsopimusˌpɑkːo/, [ˈs̠o̞pimus̠ˌpɑ̝kːo̞]
  • Rhymes: -ɑkːo
  • Hyphenation(key): so‧pimus‧pakko

Noun

[edit]

sopimuspakko

  1. (law) obligation to contract (legal obligation to enter into a contract; may apply e.g. to suppliers of public goods such as electricity or water, or obligatory insurances)

Declension

[edit]
Inflection of sopimuspakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative sopimuspakko sopimuspakot
genitive sopimuspakon sopimuspakkojen
partitive sopimuspakkoa sopimuspakkoja
illative sopimuspakkoon sopimuspakkoihin
singular plural
nominative sopimuspakko sopimuspakot
accusative nom. sopimuspakko sopimuspakot
gen. sopimuspakon
genitive sopimuspakon sopimuspakkojen
partitive sopimuspakkoa sopimuspakkoja
inessive sopimuspakossa sopimuspakoissa
elative sopimuspakosta sopimuspakoista
illative sopimuspakkoon sopimuspakkoihin
adessive sopimuspakolla sopimuspakoilla
ablative sopimuspakolta sopimuspakoilta
allative sopimuspakolle sopimuspakoille
essive sopimuspakkona sopimuspakkoina
translative sopimuspakoksi sopimuspakoiksi
abessive sopimuspakotta sopimuspakoitta
instructive sopimuspakoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sopimuspakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

Further reading

[edit]