Jump to content

solkotus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

solkottaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsolkotus/, [ˈs̠o̞lko̞t̪us̠]
  • Rhymes: -olkotus
  • Hyphenation(key): sol‧ko‧tus

Noun

[edit]

solkotus

  1. speaking unclearly

Declension

[edit]
Inflection of solkotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative solkotus solkotukset
genitive solkotuksen solkotusten
solkotuksien
partitive solkotusta solkotuksia
illative solkotukseen solkotuksiin
singular plural
nominative solkotus solkotukset
accusative nom. solkotus solkotukset
gen. solkotuksen
genitive solkotuksen solkotusten
solkotuksien
partitive solkotusta solkotuksia
inessive solkotuksessa solkotuksissa
elative solkotuksesta solkotuksista
illative solkotukseen solkotuksiin
adessive solkotuksella solkotuksilla
ablative solkotukselta solkotuksilta
allative solkotukselle solkotuksille
essive solkotuksena solkotuksina
translative solkotukseksi solkotuksiksi
abessive solkotuksetta solkotuksitta
instructive solkotuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of solkotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]