soinnutus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

soinnuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsoi̯nːutus/, [ˈs̠o̞i̯nːut̪us̠]
  • Rhymes: -oinːutus
  • Hyphenation(key): soin‧nu‧tus

Noun

[edit]

soinnutus

  1. (music) chording

Declension

[edit]
Inflection of soinnutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative soinnutus soinnutukset
genitive soinnutuksen soinnutusten
soinnutuksien
partitive soinnutusta soinnutuksia
illative soinnutukseen soinnutuksiin
singular plural
nominative soinnutus soinnutukset
accusative nom. soinnutus soinnutukset
gen. soinnutuksen
genitive soinnutuksen soinnutusten
soinnutuksien
partitive soinnutusta soinnutuksia
inessive soinnutuksessa soinnutuksissa
elative soinnutuksesta soinnutuksista
illative soinnutukseen soinnutuksiin
adessive soinnutuksella soinnutuksilla
ablative soinnutukselta soinnutuksilta
allative soinnutukselle soinnutuksille
essive soinnutuksena soinnutuksina
translative soinnutukseksi soinnutuksiksi
abessive soinnutuksetta soinnutuksitta
instructive soinnutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of soinnutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]