sinuttelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sinutella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsinutːelu/, [ˈs̠inut̪ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): si‧nut‧te‧lu

Noun

[edit]

sinuttelu

  1. using T-form (act or custom of addressing someone informally in second person)

Declension

[edit]
Inflection of sinuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative sinuttelu sinuttelut
genitive sinuttelun sinuttelujen
sinutteluiden
sinutteluitten
partitive sinuttelua sinutteluja
sinutteluita
illative sinutteluun sinutteluihin
singular plural
nominative sinuttelu sinuttelut
accusative nom. sinuttelu sinuttelut
gen. sinuttelun
genitive sinuttelun sinuttelujen
sinutteluiden
sinutteluitten
partitive sinuttelua sinutteluja
sinutteluita
inessive sinuttelussa sinutteluissa
elative sinuttelusta sinutteluista
illative sinutteluun sinutteluihin
adessive sinuttelulla sinutteluilla
ablative sinuttelulta sinutteluilta
allative sinuttelulle sinutteluille
essive sinutteluna sinutteluina
translative sinutteluksi sinutteluiksi
abessive sinuttelutta sinutteluitta
instructive sinutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sinuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]