Jump to content

semantiikka

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from German Semantik, from French sémantique.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsemɑntiːkːɑ/, [ˈs̠e̞mɑ̝n̪ˌt̪iːkːɑ̝]
  • Rhymes: -iːkːɑ
  • Hyphenation(key): se‧man‧tiik‧ka

Noun

[edit]

semantiikka

  1. semantics (science of the meaning of words)
  2. semantics (individual meaning of words)

Declension

[edit]
Inflection of semantiikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative semantiikka semantiikat
genitive semantiikan semantiikkojen
partitive semantiikkaa semantiikkoja
illative semantiikkaan semantiikkoihin
singular plural
nominative semantiikka semantiikat
accusative nom. semantiikka semantiikat
gen. semantiikan
genitive semantiikan semantiikkojen
semantiikkain rare
partitive semantiikkaa semantiikkoja
inessive semantiikassa semantiikoissa
elative semantiikasta semantiikoista
illative semantiikkaan semantiikkoihin
adessive semantiikalla semantiikoilla
ablative semantiikalta semantiikoilta
allative semantiikalle semantiikoille
essive semantiikkana semantiikkoina
translative semantiikaksi semantiikoiksi
abessive semantiikatta semantiikoitta
instructive semantiikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of semantiikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]