seisaus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

seisa- +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsei̯sɑus/, [ˈs̠e̞i̯s̠ɑ̝us̠]
  • Rhymes: -eisɑus
  • Hyphenation(key): sei‧sa‧us

Noun

[edit]

seisaus

  1. halt, stoppage, standstill

Declension

[edit]
Inflection of seisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative seisaus seisaukset
genitive seisauksen seisausten
seisauksien
partitive seisausta seisauksia
illative seisaukseen seisauksiin
singular plural
nominative seisaus seisaukset
accusative nom. seisaus seisaukset
gen. seisauksen
genitive seisauksen seisausten
seisauksien
partitive seisausta seisauksia
inessive seisauksessa seisauksissa
elative seisauksesta seisauksista
illative seisaukseen seisauksiin
adessive seisauksella seisauksilla
ablative seisaukselta seisauksilta
allative seisaukselle seisauksille
essive seisauksena seisauksina
translative seisaukseksi seisauksiksi
abessive seisauksetta seisauksitta
instructive seisauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of seisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]